torstai 5. kesäkuuta 2014

Vallankumouksen tarkastelu subjektiivisin käsityksin, on harhaan johtamista



Muun muassa psykologian ja sosiologian näkövinkkelistä ei vallankumouksen tarkastelu ole tarpeen, sillä kumpikaan oppi ei ole vaikuttamassa vallankumoukseen sen enempää kuin vallankumouksellinen subjektiivinen mielemme. Vallankumous on objektiivinen, ei subjektiivinen pitkäkestoinen tapahtuma prosessi

Mielemme tarkastelu ei ole vallankumouksellinen vaikutin, sen takaa jo yksin sukupolvet ylittävä vallankumouksen kesto. Tämän voi myös todeta jo tähän mennessä toteutuneiden tuotantotapojen vallankumouksista. Feodalismi ei muuttunut kapitalismiksi kenenkään mielestä, mutta Ihminen oli toteuttava tekijä kukas muu, mutta vain siksi että yhteiskunnallinen perusta oli muuttumassa ja ihminen meni siinä mukana kuin remona hain selässä.

Vanha vallitseva hegemonia muuttuu uuden tuottavaksi hegemoniaksi, mutta itse muutos on uuden järjestelmän asettumisessa vanhan tilalle. Ilman tätä uutta järjestelmää ei voi syntyä kuin kaaos, siksi kaikkea uutta demonisoidaan koko porvaristomme taholta ja hoetaan mm. uusia yrityksiä ja innovaatioita ratkaisijaksi, ikään kuin oltaisiin edistyksen etujoukossa, vaikka tullaakin viimeisenä vailla mitään uutta. Koko ajatus vallankumoukseksi konservatiiveilta on absurdi, sillä heillä viimeksi on ratkaisut hallussaan maailman muuttamiseksi.

Koko vallankumous tulee nähdä kokonaisuutena, josta vain pieni osa on se jossa se ikään kuin syttyy, vaikka sytytin onkin itse piilossa, yhteiskunnan väistämättömässä tilassa muuttua jälleen toimivaksi.
Kapitalismin muutoksessa on nyt kyse samasta asiasta, kapitalismi murenee sisältäpäin, muututtuaan mahdottomaksi vastaamaan ihmiskunnan tarpeisiin. Lännen ajatus että synnyttämällä asevarustelua, syntyy uutta teollisuutta, on pelkkää murhaa. Sillä sellaista kapitalismiin perustuvaa (yksityiseen pääomaan) teollista murrosta ei enää synny joka kapitalistisen maailman pelastaisi.


Kapitalismi kaatuu koska sen kyky vastata ihmiskunnan tarpeisiin on lopussa, eikä sitä sodat pelasta vaan vallankumous. Vallankumous asettaa yksityiseen pääomaan perustuvan kapitalistisen riistojärjestelmän tilalle uuden yhteisölliseen pääomaan perustuvan riistottoman järjestelmän tuotantotavan. Vasta tämä kokonaisuus on vallankumous, ei siis jokin vallankaappaus jossain, kuten meille porvari yrittää todistaa osoittaen samalla pitävänsä meitä tyhminä ja hölmöinä. Tässä eivät nyt auta Perussuomalisten populistiset mutkittelut milloin minkin oikeistoaatteen perässä tai Kokoomuksen kieroilu rahavirtojen kanavoitumiseen omistavan luokan taskuun.


Hannu Rainesto
Punakaartien keskusjärjestö

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kapitalismi on orjuutta, jonka orja hyväksyy elämäkseen


Orjuutta ei voi mitata teollistamisen tasolla vaan tuotantosuhteilla, vaikka ne sivuavatkin tosiaan tuotantotavassa. Orjuus on ennen kaikkea suhde pääomaan, teollistamisen tehokkuus puolestaan määrittää kapitalismissa voiton maksimoinnin kehitysastetta.

Marx kirjoittaa; ””” Teollisen yhteiskunnan kehittyminen merkitsi suurta muutosta. Luontaistaloudesta siirryttiin lopullisesti vaihdantatalouteen ja suureen teollisen tuotannon kasvuun. Lisäksi syntyi uusi talousjärjestelmä, kapitalismi. Nämä muutokset merkitsivät palkkatyön yleistymistä ja muodostumista Ihmisten elämäntavan ja roolin keskeiseksi perustaksi.
Kapitalistisen tuotannon jatkuessa kehittyi työväenluokka, joka kasvatuksen, perintätavan ja tottumuksen vaikutuksesta pitää tämän tuotantotavan vaatimuksia itsestään selvinä luonnonlakeina. Kehittyneen kapitalistisen tuotannon järjestelmä murtaa kaiken vastuksen, alati muodostuvan suhteellisen liikaväestön pitää työn tarjonnan ja kysynnän lain ja siis myös työpalkan pääoman lisäystarpeita vastaavilla raiteilla, taloudellisten suhteiden äänetön pakko saattaa lopullisesti työmiehen kapitalistin valtaan. (Marx 1974, 660) ”””

Tuota leikkeessä kuvattua tapahtumaa pitää tutkia myös hegemonia että heijastusteoria katsannoilla niin ymmärtää laajemmin koko vallitsevan vallan muodostaman vaikutusketjun. Dialektiikan lakien ja kategorioiden tuntemus myös syventää tätä ymmärrystä, saati jos ymmärtää luonnonlakien vastaavuuden niiden kanssa sekä tieteen filosofian yleisen rakennepuun.
Tätä kaikkea pitäisi opettaa meille kouluissa, vaan sepä kiertää kaukaa tämän sivistävän opin ja korvaa sen paskanjauhannalla ja uskonnolla.

Tieteenfilosofia on tärkeää, siksi pidän sitä esillä ja sitähän myös tuo mainitsemani dialektiikkakin on. Kuten tuossa kirjoituksessa mainitsin, on dialektiikan yhteys luonnontieteisiin selviö, joten sen ja heijastusteorian hömpäksi todistamien on isompi tehtävä kuin vain asian toteaminen. Jota useampi asialle kriittinen kuitenkin usein yrittää.
Teoria materian kyvystä heijastaa (tässä tapauksessa yhteiskunnallinen materia) ja meidän vasta heijastuksesta teoriaan edellyttää myös tämän teorian kumoamiseen pystyvää vastateoriaa, ja sitä ei näillä henkilöillä ole, syystä että sitä ei ole. Heijastusteoria kierretäänkin selityksin jotka johtavat pois teoriasta, ikään kuin kätkien sen kassakaappiin pois silmistä, pois mielestä. Marxilainen teoria on perustaltaan teoriaa siitä miten yhteiskunnallinen perusta heijastaa päällysrakenteensa, kapitalistinen tuotantotapa kapitalistisen yhteiskunnan kaikkine metkuineen ja lakiensa toteutuksineen, kuten nyt vaikkapa voiton maksimoinnin hegemonian. Kapitalistihan voisi olla toteuttamatta voiton maksimointia vaan ei tee sitä, aivan kuten punaista päin ei kävellä.

Käytännöllisessä (pragmaattisessa) mielessä, jos emme pystyisi vaikuttamaan tai vasta vaikuttamaan yhteiskunnalliseen heijastukseen, emme pystyisi myöskään vaikuttaan vallankumoukseen tai muuhun yhteiskunnalliseen kehitykseen. Heijastus ja vastaheijastus ovat heijastusta, vaikka pienimuotoisena. Orjalla on siis teoriassa mahdollisuus katkaista kahleensa, mutta käytännössä juurikaan ei.

Tässä heijastusteoria soveltava esimerkki kansantaloustieteen piiristä;
Marx kirjoittaa; ”””Toisaalta: Samat olosuhteet, jotka tuottavat kapitalistisen tuotannon perusedellytyksen  - palkkatyöväen luokan olemassaolon – aikaansaavat kaiken tavaratuotannon muuttumisen kapitalistiseksi tavaratuotannoksi.  Sitä mukaa kuin kapitalistinen tavaratuotanto kehittyy, se vaikuttaa pirstovasti ja hajottavasti tuotannon kaikkiin vanhempiin muotoihin...”””
Esimerkki kuvaa mielestäni hyvin sekä käytännöllistä että teoreettista heijastusta.


Hannu Rainesto
Punakaartien keskusjärjestö

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Markus Jansson kirjoittaa; Koko systeemi, jonka nuo ovat vuosikymmenten saatossa luoneet



Jorma Nyberg kirjoittaa;

En voi käsittää ymmärtää..kun mielenterveyspotilaita tai vammaisia potilaita..puhun itse heistä asiakkaina, kokoajan kohdellaan kuin jätettä..huonommin ja huonommin.
Jos ihminen sairastaa esim. skitsofreeniaa..tästä ei juuri puhuta. Ihmisarvo heilläkin on. Mutta Mamuihin riittää voimavaroja..Miksi?! Olettamuksena olen vain tyhmä ääliö..joka ei siedä syrjintää..Onko tod yhteiskunta muuntautunut julmaksi..harmittaa Jormaa...


Markus Jansson kirjoittaa; Koko systeemi, jonka nuo ovat vuosikymmenten saatossa luoneet. Koko systeemi, usko mua, ei tämä ole mikään pieni tai yksittäinen tapaus. Kokoomus, SDP, Keskusta, Vihreät, Vasemmisto, kaikki. Syyttömiä ei ole. Kaikki tappelevat itselleen murusia toisten ja systeemin kustannuksella. Vaikutusvaltaa, ideologiaa, uusia ajatuksia ja suunnitelmia, mitä ikinä vain mahdollista. Sitten muutaman vuoden päästä taas uudet kuviot.

Vanhoja sairaaloita kunnostetaan verovaroilla, urakan saa hyväveliyritys. Sitten kun on sairaala kunnostettu, se myydään ja potilaat pistetään pihalle. Myyntihinta on tietenkin naurettavan alhainen ja ostajayritys joku toinen hyväveli. Sitten potilaita varten puuhataan avohoitoa tai hoitokoteja kun sairaalaa ei ole ja niille irtoaa luvat ja kaavoitukset ja rahoitukset hyvävelisysteemistä. Omistajat hyväveljiä. Paskimmassa tapauksessa kunta/sairaanhoitopiiri sitten ostaa palvelut samasta sairaalasta hyväveljeltä, jotka se itse tuotti aikoinaan itse. Veronmaksajilta kupataan rahat moneen kertaan ja potilaiden hoito kärsii.

Byrokratiaa byrokratian päälle, suojatyöpaikkoja hallintoon omille puoluejäsenille, täysi tietämättömyys alasta, täysi tietämättömyys tietotekniikan mahdollisuuksista ja muista (nekin varmaan diilattu hyvävelikauppoina firmoille). Byrokraatit päättävät pykälistä ja niiden käyttöönotoista ja tarkoituksista, vaikka eivät tajua mitään asioista. Eivät tajua, miten paljon lisätyötä se aiheuttaa sairaaloissa ja paljonko tulee lisää kustannuksia.

Alunperin systeemit olivatkin ihan järkeviä ja keveitä ja homma toimi. Mutta aina pikkuhiljaa on lisätty byrokratiaa sinne ja tänne. Ei koskaan vähennetty, vaan aina lisätty. Hyvävelisysteemi ja puolueuskollisuus kasvattaa sitä koko ajan. Jossain vaiheessa homma alkaa olla sitten jo niin paksu pullataikina, että paitsi että rahaa menee, niin muutokset tahmaantuvat, ovat sekavia, ristiriitaisia jne. Kaikilla portailla. Kaikkialla. Pikkuhiljaa. Ja mitä lähemmäs loppupäätä eli työn tekijöitä mennään, sitä enemmän kaikki se kertaantuu sinne.

Kapeakatseisuus, eli katsotaan yhtä budjettikautta: Säästetään paikasta X nyt, niin se on hyvä juttu, mutta jos paikkaan Y tulee sen seurauksena tuplasti kuluja, se ei ole niin paha juttu kun se tulee vasta ensi vuonna TAI se on sitten vaan "pakkomaksaa kun tuli tämmöinen kuluerä". Hyvänä esimerkkinä perusterveydenhuolto: Leikataan sieltä helvetisti vaan, niin katsos me "säästetään" nyt...sitten kun erikoissairaanhoidosta tulee moninkertainen kuluerä tämän seurauksena, niin "se nyt sitten vaan pitää maksaa, ei me voida muuta". Idioottimaisuutta ja välinpitämättömyyttä.

Lainsäädäntö on kanssa paljolti takana. Uusia lakeja kaikesta mahdollisesta tulee koko ajan ja pitäisi niistä pysyä perillä. Hoitajan hommissa pitäisi olla juristi samalla vielä kaiken muun lisäksi. Kaikki pitää muistaa pilkuntarkasti merkitä ja kirjata ja vahvistaa ja tiedoittaa ja kruksittaa. Joka perkeleen asiaan tarvitaan potilaan lupa ja joka kerta pitää selittää, miksi se lupa pitää pyytää. Terveen järjen käyttö on kokonaan mahdotonta.

Muutoksia tulee liikaa ja liian nopeasti. Ei ole pitkäjänteisyyttä missään. Ei yhtään missään.


Voisi tehdä kokeen, joka osoittaisi aika paljon. Laskettaisiin, paljonko pitäisi iskeä rahaa tiskiin per vuosi, jotta saataisiin vaikka jokaista x määrää potilasta kohden yksi hoitaja lisää töihin. Sitten iskettäisiin se summa rahaa terveydenhuoltoon ja katsottaisiin, miten monta hoitajaa on oikeasti palkattu lisää ja miten paljon rahasta on valunut kaikkialle muualle. Se selittäisi paljon. Oma veikkaukseni on, että maks 30% siitä rahasta päätyy hoitotyöhön saakka, vaikka miten sen pitäisi muka sinne mennä. Byrokratia, konsultit jne. syö sen lopun