Toistuvaan kyselyyn kyllästyneenä vastaan venäläismielisyyteeni seuraavasti:

Pidän Venäjästä koska se on suuri, kaunis, luonnonvaroiltaan rikas, naapurimme ja omaa kansan jossa on sitkeyttä, voimaa, yllätyksellisyyttä, ristiriitaa, taiteellisuutta yli kaiken, kauneutta ja villeyttä. Heidän musiikkinsa vetoaa minuun, ovat kärsineet paljon ja nytkin ovat valloittajien ykköskohteena, taitavat innovoinnin, keskittyvät oleelliseen, eivät uhkaa ketään, naisensa ovat ilo silmälle.

Olen löytänyt kolme erityisen tärkeää asiaa itselleni venäläisten kautta, nimittäin Tsaikovskin ja Sostakovitsin ja heidän avullaan klassisen ja kansanmuusikin jo lapsena. Maalaustaiteen Ilja Repinin ja Petrov-Vodkinin ja monen muun kulttuuri ihmisen avulla sekä kolmantena kommunismin ja sen kautta tieteellisen ajattelun tärkeyden.

Moni seikka näistä sopii muuallekin, muihin maihin ja kulttuureihin, mutta jostain syystä minua sytyttää Venäläisyyden lisäksi vain Saksalaisuus ja Italialaisuus. Uskoisin syynä olevan näiden kakkien suuren kulttuurin luomisen vimman. Jos luettelemme itsellemme säveltäjät, taidemaalarit, kuvanveistäjät, kirjailijat, baletit, arkkitehtuurin, tiedemiehet, kekseliäisyyden niin uskon että saamme melko samanlaisen listan, samoista maista.

Kylmä länsimaisuus ei minua innosta, vaikka haluankin yksinkertaista pelkistettyä, minimaalista ja ylettömän kätevää, kuten modernistit kaikkialla, sille vastapainona esiintyy venäläisyys kaikkine ristiriitoineen hyvin lämpimänä.

Olemme hyvin ristiriitaisia jos olemme luovia ja usein myös mielialajakautuneita, kaksisuuntaisia, elämmehän jo mielipuolisessa maailmassa.

Hannu Rainesto

Alistetut kansat ovat aina uhreja

Alistetut kansat ovat aina uhreja, eikä uhreilla ole paljokaan käskyvaltaa, ei Suomessakaan. Stalin uhrit on tutkittu ja niiden yhteisluku on alle 3.1 miljoonaa kirjoittaa Moshe Lewin ja Vesa Oittinen akatemiatutkijamme. Molemmat proffat tutkivat saman asian toisistaan tietämättä ja päätyivät samaan tulokseen. Myytit ovat aina myyttejä, tosiasiat ovat esiin tutkittuja.
Tämä voittojen vieminen perustuu kapitalismiin, sitä tehdään kaikkialla, Suomessakin kokoajan miljarditolkulla. Me halusimme ja toimimme NL vastaan koko historiamme ajan, nyt se on sitä mitä kapitalismi on. Onneksi heidän kulttuurinsa ei ole vielä vääristynyt.

Tämä totalitarismin vankina oleminen on myös yhteistä kaikkialle ja kaikkiallahan on kapitalismi. Suomessa saa siitä että hakee oikeutta ja häviää sen 15-20 vuoden velkavankeustuomion, joka kumuloituu koroista ja jos velkoja tulee matkan varrella lisää, kuten kaikille tulee. Kyse on siis elinikäisestä velkavankeudesta. Kaikki on niin suhteellista, parasta olisi päästä sinne, mitä minä kutsun kommunismiksi, yhteisöllisyydeksi, tasa-arvoksi ja oikeudenmukaisuudeksi eli mahdollisimman kauaksi kapitalismista. Tämä koskee myös Venäjää!

Minun käsityksissä ihminen on yhteiskunnallisen olemisensa tuote, tätä vasten tarkasteltuna ei venäläinen Ihminen ole kovin huonon yhteiskunnan tuotos. Jossain on siis ristiriita joka ei täsmää ainakaan myytteihin Stalinista ja venäläisten huonoista oloista. Meillä on myös käsitys että kurjuudessa syntyy parempaa taidetta kuin yltäkylläisyydessä, mutta tämä tarkoitta silloin myös ainakin Saksaa ja Italiaa.

Maailman veroparatiiseissa on piilossa suurempi varallisuus kuin maailman kaikki pankkivarallisuus. Valtiotkin lainaavat rahansa ei pankeilta vaan veroparatiiseilta maailmanpankin ja ties minkä kautta. Tämä ei ole mitenkään venäläisten vika tai aloittama touhu, mutta se koskee meitä kaikkia. Suomi aikoo alkaa pienentää kasvavia velkojaan 2018-20 jälkeen, joten onko meitä enää silloin itsenäisenä olemassakaan. Hallintomme ja kapitalistimme ovat saattaneet meitä seuraavat sukupolvet jo nyt korviaan myöten velkoihin, joiden velkojen vähentämiseen ei ole edes työpaikkoja. Tämä ei koske mitenkään venäläisiä, he ovat tästä vapaita. Luulen että tulevaisuutemme heidän kanssaan on meille pelastus, kunhan vain vapaudumme myyteistämme.

Hannu Rainesto
Punakaartien keskusjärjestö

Arvoteoria tutkimus ja sen tekijä.

Markus RURIK Räsänen

Meri-insinööri / konstruktio-insinööri / LVI-insinööri /  työn tutkimus teknikko, jne.

Hän hakkeroi neli-laskimella ja kehittämällään nerokkaalla teknisellä arvo-järjestelmällä auki 15.000 työtunnissa maailman suurimman finanssi jättiläisen, Massonin suurimmat salaisuudet.

Laskin arvoteoria tutkimukseni yhteydessä nelilaskimella 557 A4 kokoista taulukkomuotoista laskelmaa kapitalistisesta taloudesta Suomen teollisuudessa, sen 413:sta aiheesta ja piirsin laskelmien tuloksista 260 A4 kokoista käyrästöä.

Arvoteoria tutkimuksen loppu raportti:

http://www.markusreed.julkaisee.fi/86

KIRJE TUNTEMATTOMALLE:

                             AIVAN ALUSTAVAA 

Niin sanotun "kansantaloustieteen" aikaisempi nimitys ranskalaisten keksimänä oli "poliittinen taloustiede". Tämä nimitys kuvaakin parhaiten asioita. Tätä "tiedettä" ohjaa poliittinen tarkoituksenmukaisuus, joka kiteytyy "funktionaalisena tulonjakona" ja toisaalta väittäminä sen toteutumisesta Poliittisen hintajärjestelmän keskeinen instrumentti on paperiraha, jota mittayksikkönä käyttäen väitetään mitattavan tuotettuja ja jaettuja arvoja. Vielä epäuskottavammaksi asia muuttuu kun näemme, miten tämän mittayksikön mitta muuttuu ajan myötä. Tätä nimitetään "inflaatioksi". Tähän loppuukin sitten tavallisen ihmisen ymmärrys kansantaloudesta. Se ei kyllä olekaan tarkoitettu tavallisten ihmisten ymmärrettäväksi.

Tavallinen ihminen pitää itsestään selvänä, että kun työn tuottavuus kasvaa niin tavaroiden arvo pienenee ja niiden markkinahinta lopulta laskee. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että kuluttajahinta-indeksi pieneni viinaveron pienentyessä. Sitä aikaisemmin se teki tämän 50 vuotta aikaisemmin. "Deflaatio" on kapitalistisen markkina-talouden pahimpia kirosanoja.

Näin onkin luotu lumetodellisuus ja tilastointi tästä lumeesta. Sitä varjellaan ehdottomana totuutena ja eipä sitä kukaan viimeisinä vuosikymmeninä ole vakavasti pystynyt asettamaankaan kyseenalaiseksi. Tämän suuren ja monimutkaiselta vaikuttavan "apparaatin" purkaminen ja analysointi on näyttänyt mahdottomalta tehtävältä. Suuri kapitaali on saanut aivan estoitta esittää asiat, aivan mieleisellään tavalla.

Nyt tämän lumekapitalismin matemaattisen esitystavan rinnalle on kehitetty reaalikapitalismia edustava politiikalle immuuni tekninen arvojärjestelmä, jonka yksi keskeisiä muuttujia on työn tuottavuus ja sen kasvu. Arvon mittayksikkönä siinä käytetään:

E = yksi abstraktin työn tunti.

Samoin olen kehittänyt laskentamallin "elintason" muutoksesta, jota lumekapitalismin kaupittelema reaaliansio-indeksi ei kuvaa. Olen tehnyt useamman sata laskelmaa erilaisten muuttujien muutoksen ja toisaalta vaikutuksen esille tuomiseksi. Jo käsikirjamuotoinen kooste tärkeimpien laskelmien tärkeimmistä muuttujista on tuottanut 180 käyrästöä.

Vaikka tämän teknisen arvojärjestelmän perusmuuttujia on lopulta vähän, niin siitä rakentuu kuitenkin lopulta mittava puu, jonka järkevä rakentaminen ja jäsentely on ensimmäisiä tehtäviä. Sen jälkeen samoja asioita pitää pystyä laskemaan rinnan lumekapitalismin ja reaalikapitalismin menetelmin, jotta nähdään, missä todella mennään.

Työn tuottavuuden kehittämisen prosessi, kertakäyttöisenä prosessina ja sen lopun alkaessa häämöttää, tulee vaatimaan simulointiohjelmalta uudenlaatuista "kauhun tasapainon" hallintaa. Tällaisista löytämistäsi ohjelmamalleista tulee varmaankin olemaan suuri apu myöhemmin. Saat selkeämmän käsityksen koko probleemakentästä, kun saat aineiston tutkittavaksesi.                                                 

Ensimmäinen punainen lanka:

                                   Lukijalle

teokseen "Rooman klubin raportti, puuttuvat sivut"

Tämä teos on vastaus niihin kysymyksiin, jotka jätettiin avoimeksi, tarkoituksellisesti niihin kajoamatta, Rooman klubin raportiksi kutsutussa kirjassa "Kasvun rajat". Tämä oli selvitys siitä tutkimuksesta, jonka Rooman klubi oli tilannut 70-luvulla selvitykseksi maailman tilasta ja todennäköisestä tulevaisuudesta, käsittäen viisi perusmuuttujaa: maailman väestönkasvu, ravinnon tuotanto, teollisuustuotanto, luonnonvarojen riittävyys ja saastuminen.

Käsittelemättömäksi kysymykseksi jäi ne raamit, jonka puitteissa kaikki tapahtuu eli kapitalistinen tuotantotapa ja sen talouden lakien asettamat rajoitteet. Juuri tämä tärkeimmän asian "unohtaminen" tekeekin kyseisestä asiasta viekkaan poliittisen, vuosikymmeniä jatkuneen manööverin, jonka tarkoitus on selvästikin ollut enemmänkin asioiden sekoittaminen kuin selvittäminen. Tällä "tutkimuksella" on haluttu peittää todellisia ongelmia, jotka liittyvät tavallista ihmistä koskettaen arkielämän reaalitodellisuuden ja kapitalistisen satumetsän tarinoiden syvenevään ristiriitaan siitä, miksi maailma ei muutukaan tavalliselle ihmiselle paremmaksi paikaksi elää, vaikka kapitalismin piti olla juuri tehokkain tapa "maailman vaurastuttamiseksi". Henry Fordin sanoja lainaten.

Harhautus-operaatiota on jatkettu 90-luvulla, samojen tekijöiden ilmestyneellä kirjalla "Ylittyvät kasvun rajat" ja vuonna  2004  ilmestyneellä kirjalla, "Kasvun rajat, 30 vuotta myöhemmin".

Näissä kolmessa kirjassa kerrotaan, että valituista viidestä muuttujasta ja niiden vuorovaikutuksesta johtuen maailman teollisuustuotanto on vuodesta  2015  kääntymässä syöksykierteeseen, jota ei saada oikaistua ja samalla yritetään syyllistää asiaan tavalliset ihmiset.

Osoitamme tässä teoksessa sen, että tämän aiheuttaja ei suinkaan ole yksin edellä mainitut tutkimuksen perusmuuttujat vaan kapitalistisen tuotantotavan talouden lakien perusmuuttujien sisällä vaikuttava työn tuottavuuden kasvattamisen prosessin "kertaluonteisuus". Se yksin aiheuttaa nopeastikin edessä olevat muutosvyöryt.

Poliittinen propaganda on aina turvautunut samaan menetelmään. Jätetään probleemoista kertomatta niin silloin niitä ei ole. Poliittiset vastustajat ovat suurempi ongelma silloin kun joudutaan etsimään uutta tapaa elämän säilyttämisen välineiden tuottamiseksi.  

Tämä teos on kirjoitettu kuten raamattu, uskottavaksi. Valtaosa ihmisiä eivät ole kiinnostuneita varsinaisista laskelmista, vaan haluavat nähdä nopeasti niiden tulokset. Tässä nämä tulokset on esitetty käyrästöjen muodossa. Ne henkilöt, jotka haluavat myös syvällisemmin ymmärtää käsiteltyjä asioita, joutuvat tutustumaan teokseen "Erilaisin liikkeenjohdon konsultaatio", jossa määritteet ja laskelmat ovat selkeämmin esillä ymmärrettäviksi, tai sitten "Arvoprosessi" teokseen. Näissä viimeksi mainituissa teoksissa esitellään se Massonin suuri visio, johon koko teollisen maailman rakentaminen perustuu. Se on nimetty Ford-Taylor-menetelmäksi ja sitä voi pitää varsinaisena maailmanmallina.

Ne ihmisiä ehkä hämmentäneet historian tulkinnat, joista tässä teoksessa esiintyy otteita, saavat lisävalaistusta teoksesta "Uskonpuhdistus eli uusi historiankirjoitus elämän säilyttämisen välineiden tuotannosta", joka valmistuu 2010. 

                                                                                                                                                                               

 

Toinen punainen lanka:  

                                    I-KIRJA  

ELÄMÄN SÄILYTTÄMISEN VÄLINEIDEN TUOTANNOSTA 

                    JA SEN KÄSIKIRJOITUKSESTA  

..........................

Niin, tämä käsikirjoitus. Vaikka tämän piti olla tutkimus arvoteoriasta ja onkin, se ilmiselvästi laadittiin New Yorkissa vuoden 1867 jälkeen, Massonin toimeksiannosta. Vuosi 1867 on tärkeä. Silloin julkaistiin saksalaisen juutalaisen , luonnolliselta taustaltaan taloustieteilijän, filosofian tohtori Karl Marxin laajan taloustieteellisen tutkimuksen ensimmäinen osa. Silloin Massoni ymmärsi, miten taloutta laajassa merkityksessä on tarkasteltava ja analysoitava, että siitä voi kehittää matemaattisen mallin, jonka avulla se on laajassa merkityksessä hallittavissa. He tekivät sen. Vain harvat Massonin ulkopuolella ovat oivaltaneet, millaisen matemaattisen instrumentin Massoni on kehittänyt lukemalla Marxinsa, oman kansansa pojan, tarkasti.

Nopeasti tämän jälkeen käsikirjoitus hyväksytettiin silloisia ja tulevia teollisuusmaita koskettavana taloudellisena tulevaisuus-strategiana todennäköisesti Baselin kokouksessa, jossa on aiemminkin pidetty kaikki Massonin tärkeimmät kokoukset. Tästä lähtien teollisuusmaille Massonilta tulleet ja tulevat ohjeistukset harjoitettavasta kulloisestakin taktiikasta ja erityisesti talouden muuttujien tilastointiin liittyvät ohjeistukset ovat olleet kyseisten maiden tiukimmin varjeltuja valtiosalaisuuksia.

New Yorkin finanssiruhtinaiden erittäin harvain vallan, Massonin strategiset instrumentit ja maailmanpolitiikan suurten tapahtumien, menneiden ja tulevien, Venäjän vallankumousta myöten, suvereeni järjestelykyky paljastuvat meille vasta nyt, tämän tutkimuksen myötä. Massoni alkaa näyttämään kaikkivaltiaalta, vaikka se on kaiken valtansa salannut.

Auttamatta liian myöhäänkö? Jotakin on joka tapauksessa tehtävä, jos aikoo säilyä. Nyt ei saa jäädä odottamaan. Massonin aika nykyisessä muodossa on käymässä vähiin ja se itse tietää sen oikein hyvin. Sekin aikoo pelastautua uuteen laatuun. Me olemme tässä 130 vuotta heidän jälkeensä opettelemassa rakentaa kapitalistisen tuotantotavan, palkkatyö / pääoma - järjestelmän matemaattinen malli. Sen ydin on arvoteoria. 

"Taloudellisten lakien" naamion alle piilotetaan sangen paljon ilmiöitä, jotka eivät ole minkäänlaisten "lakien" aiheuttamia, lukuun ottamatta luontaisen itsekkyyden lakia kourallisessa ihmisiä, joilla on tahto ja voima tehdä kansat alistetuiksi, mitä laajimmassa määrässä.

                                           Henry Ford

Siinä ne ovat. Kaikki 15.000 työtuntia.

KAPITALISMI  MYYTTI

Koko sodan jälkeisen ajan porvareitten propagandistit ovat jankanneet, miten suurenmoinen tuotantotapa kapitalismi onkaan, miten se pystyy muuttamaan tuotannon anarkian markkinavoimien ansiosta harmoniaksi.

Erityisesti kapitalismin tehokkuus on ollut jatkuva kehuskelun aihe.

Jos me nyt hiukan katsomme niiden asioiden todenperäisyyttä.Tehokkuushan löytyy tuottavuuden kaavasta   tuotos/panos.

Kun kapitalisti haluaa maksimaalisen voiton, pitää hänen pienentää kustannuksensa minimiin. Tällöin he ovat pienentäneet materiaalikustannukset lähelle nollaa ja voimme kysyä, millainen käyttöarvo syntyy materiaaleista, joilla ei ole enää arvoa kuin nimeksi.

Ei ainakaan laadukasta tuotetta.

Hyvänä esimerkkinä makkara, joita on marketin hyllyssä lukemattomin eri laatuja, mutta sisältö on samaa, mautonta mössöä. Ne ehkä menettelevät jotenkin nuorempien ihmisten kohdalla, jotka eivät koskaan ole nähneet laadukkaampaa tavaraa. Kun voiton tulee olla maksimaalinen ja kun hintaa ei voi enää kohottaa, pienennetään tavaramäärää, paketin koon pysyessä entisenä.

Toisaalta kilpailukyvyn säilyttäminen ajaa tuotantokalustoa taloudellisen vanhenemisen aiheuttamana sulatus-uuneihin, vaikka ne olisivat teknisesti aivan käyttökelpoisia. 

Menneinä vuosikymmeninä, vielä 70-luvulla puhuttiin työehtosopimus-neuvottelujen alla aina työn tuottavuudesta, miten sen kasvattaminen on juuri se yhteinen kakku, joka on jaettavissa työn ja kapitaalin kesken, nykyisin siitäkään ei enää puhuta ja tuottavuuden käsitekin on muuttunut, tarkoittaen nykyään ensisijaisesti pääoman tuottavuutta, ei työn tuottavuutta. 

Arvoteoria tutkimukseni laskelmat osoittavat kiistatta, että Suomen teollisuuden tuotanto-tilastojen perusteella keskimääräinen työn tuottavuuden kohottamisen prosessi on pysähtynyt 80-luvun alkupuolella eli kannattavia investointeja työn tuottavuuden kohottamiseksi uuteen teknologiaan ei ole enää keskimääräisenä tilastoilmiönä löytynyt, huomioiden kapitalismin talouden lait. Sekä työn tuottavuus että pääoman tuottavuus oli ajettu ääri- rajaansa. Sen jälkeen järjestettiin suuri lama 90-luvun alussa ja lähdettiin voimakkaasti kasvattamaan työn hiostusta, työn tuottavuuden sijasta.

Se ei kuitenkaan ole työn tuottavuuden kohottamista, vaikka porvarit eivät tilastoissa voikaan näitä kahta asiaa erottaa toisistaan, kun he eivät tunne sellaista asiaa kuin hiostus, vaikka käytetyt työtuntivolyymit ovat paljon suuremmat kuin ostetut määrät. 

Edellisten lisäksi on lähdetty ajamaan alas erilaisia työväentaistelun tuloksena aiemmin kasvatettuja varantoja, siirtäen ne osinkoihin kuin työn tuottavuus olisi kasvanut edelleen.

ELINTASO W 

Yläkuva Tilastokeskuksen esittämänä.  Alakuva Räsäsen esittämänä. 

 Tämä on porvareilta kapitalistisen aikakauden suurin huiputus.

Löydämme myös teollisuuden reaaliansioita kuvaavan käyrän Amerikan Yhdysvalloista, mihin suomalaisiakin meni sata vuotta aikaisemmin sadoin tuhansin "kultaa vuolemaan".

Harva pistekatkoviiva on teollisuuden reaaliansiot. Laskua 1973-1995  -15 %.

Voikohan joku vakavissaan uskoa, että teollisuustuotanto W voisi tuolla rakettimaisen kasvun jyrkkyydellä enää kasvaa tuosta alemman kuvan 2006 arvosta. Ei todellakaan paljoa. Tämä esittää Suomen tehdasteollisuuden tuotantovolyymia ja ostettua työtuntivolyymia Tt. Käytetty työtuntivolyymi on suurempi, joutuisuuskertoimen verran.

Teollisuuden arvotuote, lisäarvo ja palkkasumma, alempi kuva.

 

Ylemmässä käyrästössä näemme teollisuuden tuotantovolyymin reaalisina tavaroina ja arvoina, ylempi käyrä.

Alemmassa käyrässä kuvataan sitä osaa edellisestä käyrästä, jonka kaikki tavarat valmistaneet työläiset saavat takaisin kapitalisteiltaan reaalisina, elintasoa edustavina  palkkatavaroina W. Edellisen käyrästön alin käyrä 3 kuvaa samaa asiaa arvoina eli abstraktina työnä, jollaisena myös alemman käyrästön kokonaistuotos esiintyy.

Huomaamme siis, että vuonna 1975 on arvoina mitattu palkkasumma lähtenyt laskemaan, tuotos on jatkanut entistä kasvuaan. Kahden edellisen käyrästön alimman käyrän erotuksen kasvu kertoo, että työläisten elintason tuottaminen on tullut kapitalisteille koko ajan arvossaan halvemmaksi. Lisäarvon suhdelukua on olennaisesti suurennettu lisäkasvuun, johon hiostuksen kasvattamisella on olennainen osa.

Alimman kuvan kahden käyrän erotus on lisäarvoa ja se jaetaan kaikkien jakoon oikeuttavien pääomien kesken.

Työläiset valmistavat siis itse myös omat palkkatavaransa. Kapitalistien ei tarvitse edes siitä huolehtia. Kyse on vain "Apparaatin" hyötysuhteesta tuottaa kapitalisteille puhdasta voittoa. Kapitalistithan olisivat tyytyväisiä vasta silloin, kun "Apparaatin" tuottama tuotos olisi 100 %:sti puhdasta voittoa heille.

Pienestä punaisesta kirjasta voi nähdä, miten minimaaliseksi lopulta tämä "Apparaatin" tuotoksesta palkkatavaroiksi muuntaminen "Apparaatin" hyötysuhteelle maksaa. Se supistuu lopulta nollaksi sielläkin. Ensimmäinen suuri palautus kapitaalille tapahtuu, kun se myy palkkatavarat markkinahintaisina työväelle maksamallaan nimellisellä palkkasummalla yleistä vastiketta eli paperirahaa.

 Tämän käyrästön mukaiseen maailmaan Massoni on nyt meitä viemässä.

Emme kai halua menettää edellisiä työperintöjä, tietämystä korkeasta työn tuottavuudesta. Älkäämme siis antako Massonin toteuttaa edellisiä suunnitelmiaan.

Katso sivu: Operaatio ihminen.

http://www.markusreed.julkaisee.fi/91

 

Näistä kirjoista nuo edellisetkin kuvat ovat kotoisin ja sieltä löytyy niitä liki 800. 

Laskennallista analyysiä kapitalismista ja sen päättymisestä. 

 

Markus Räsäsen  viisi vuotta kestänyt ja 15.000 työtuntia vaatinut arvoteoria tutkimus paljasti jo kolme vuotta sitten niiden prosessien käynnistymisen vääjäämättömyyden, joiden pyörteissä nyt elämme. Kapitalistisen tuotantotavan elinkaari on päättymässä.

Vallankumouksen määrittelyä

Jos haluamme vallankumouksen tulee meidän ensin määritellä vanhan vallan tilalle nousevan ja sen kumoavan vallan tuotantotapa eli tuotantovoimat (koneet, laitteet, työvoima) ja tuotantosuhteet (kuka omistaa pääomat ja tuotantovoimilla tuotetun tavaran). Jos emme ole tätä tekemässä emme ole tekemässä vallankumoustakaan vaan puhumassa mitä sylki suuhun tuo tai korkeintaan asettamassa itseämme entisten tilalle. Suomen hyväksyessä Ukrainan tapahtumat, me hyväksyimme vain vallankaappauksen ja loogistahan tuo olikin, sillä emmehän me kapitalistien valtaa halua kumota vaan muuttaa vain tilalle kanssamme paremmin sopivat johtajat ja ennen kaikkea sellaiset johtajat, jotka ovat valmiita käymään kanssamme Venäjän kimppuun. Tarkoitus on vallata sekä koko maailma että sen luonnonvarat sekä alistaa kaikki kansat yksityisen pääoman vallanalle. Tällä on nimikin, natsismi!

Tosiasia, teoria, määritelmä jne.. eivät ole yhtä kuin dogmaattinen, kuten joskus kuulee hyvinkin sivistyneestä suusta. Tämä on aivan päinvastoin, nämä käsitteet ovat juuri dogmaattisuuden vastakohtana syntyneitä.
Vallankumous on vallankumous vasta, kun uusi valta joka muuttaa vanhanvallan tuotantotavan eli sen pääomien uusintamiskierron tuotantosuhteet toisenlaiseksi kuin entinen oli ja tämä on määriteltävä esiin. Vallankaappaus ei ole koskaan vallankumous. Vallankaappaus ei käytännössä ole muuta kuin uusien kalifien asettumista entisten tilalle. Näin on tapahtunut nyt kaikkialla, vain Libyassa tehtiin vallankumous, kun sosialismiin pyrkivä kansanvalta syrjäytettiin kapitalismilla ja varsin brutaalilla, sekasortoisella kapitalismilla.

Erilaiset kapinoivat ja vale-anarkistiset liikkeet joita meille tyrkytetään, eivät ole edes anarkistisia vaan pelkkiä mellakoitsijoita vailla asetettua etäistavoitetta. Siksi niitä on vallitsevan vallan myös helppo vastustaa, kun niillä ei ole edes ideologiaa saati sen rakennetta esittää. Tämä on vakava virhe, ehkä vakavin jota muutoshakuiset liikkeet voivat tehdä, sillä vaikka ne saisivat jonkin tuloksen aikaiseksi, se otetaan heiltä pois jo seuraavana hetkenä. Eiväthän he itsekään tiedä mitä olivat hakemassa, kun eivät laiskuuttaan jaksaneet ajatella asiaa hetkeäkään. Heille olisi valmiina teoria ja sen takana oleva ideologia, mutta jotenkin lyhytjännitteisinä kuin lapset he vain haluavat jotain heti ja nyt, aivan kuten voitontavoittelija kapitalisti vaatiessaan pikavoittoja rakentamisen sijaan.
Vallankumous lopulta rakennetaan pala palalta ja pitkälle jo ennakkoon, vaikka siihen kuuluu osana vanhan vallan valtaaminen, mellakointi ja hurja juhlinta.

Hannu Rainesto
Punakaartien keskusjärjestö

Älä sairastu vakavasti!: ÄSV-blogi julkistaa pahamaineisten vakuutuslääkärien nimet!

Älä sairastu vakavasti!: ÄSV-blogi julkistaa pahamaineisten vakuutuslääkärien nimet!

Facebook ystäväni Paula Niemelä kirjoittaa;

S

e mitä nyt on tapahtumassa tai tulee tapahtumaan, sille ei voi mitään, koska asioiden takana istuvat ja maailman politiikkaa todellisesti johtavat kasvottomat ahneet piirit päättävät myös porvarillisten puolueiden agendan sisällöstä. Senhän voi todeta suoraan jo käytännössä olevien "varattomiin" kohdistuneisiin toimenpiteisiin esim.USAssa.Internaatit asunnottomille, vapaa kulku kielletty.Poliisille on annettu armejan kuljetusajoneuvot käyttöön sisäisen sekasorron hallitsemiseksi.Lisäksi on kehitetty erityisiä mellakka-aseita rajoittamaan mielenilmauksia, olivat ne rauhanomaisia tai väkivaltaisia.Ihmisiä suljetaan psykiatriseen hoitoon hallituksenvastaisten mielipiteiden vuoksi. Kaikki tuo kohdistuu siviiliväestön käyttäytymisen kontrollointiin. Tämä kielii taloudellisen hallinnan epätoivoista. Vastavuoroisesti näemme miten maiilmalla "köyhä" väestö on jo alkanut kehitellä lokaalia konrolloimatonta elämistä.Hyvä esimerkki tällaisesta ovat esim. nyt mediassakin esilletuodut Rion favelat, joita paikallinen hallinto yrittää "rauhoittaa" kouluttamalla alueille omia poliisiturvajoukkoja ja jonka jälkeen sitten 2016 olympialaisten toteuttamiseksi riistetään hökkelit julkiseen ja turistikäyttöön jonkun vuokratuen avulla. Venekylissä, slummeissa ja faveloissa asuu iso osa 2.maiden kansalaisista, tällaiset alueet leviävät suurten kaupunkien ympäristöön. Niissä elämä on sekä sosiaalisesti että lain ulkopuolella järjestäytynyttä, ja naapuriapu toimii.Erilaiset sodat ,paikalliset konfliktit ja ekokatastrofit ovat aiheuttaneet valtavan pakolaisvirran maasta toiseen, myös Eteläeurooppakin on saanut sen kokea. Pakolaiset asustelevat telttakylissä tai heille järjestetyssä majoituksissa. Sosiaalinen ympäristö on edellenkin kontrolloimaton johtuen kulttuuri ja elintasoeroista. Samaan aikaan kasvoton rahaeliitti suunnittelee pakopaikakseen toista planeettaa, Marsia. Mars-laivaa rakennetaan ja jopa ihmisiä on julkisesti valikoitu suorittamaan tuota neitsytmatkaa. Jospa saisivat valmiiksi ennen "suurta räjäytystä". Toinen osa kaivaa maan alle luksusbunkkereita, kun varat vielä tähän riittävät(muttei ihan Marsiin pääse). Ahne porvarillinen maailma oireilee tavalla, joka jokaisesta täysjärkisestä ihmisestä tuntuu mielisairaalta. Toisaalta sanoisi, joka tänne sitten jää, saa aloittaa puhtaalta pöydältä paremman maailman rakentamisen.