Kommunistisen luokkataistelun päästrategiasta
Luokkataistelu opin ja strategian tulee olla joustavan,
aikakauteen sovitetun, tuloksia tuottavan tai strategia on väärin asetettu.
Viimeisen viidenkymmen vuoden luokkataistelu tulokset ovat olleet vain
alaspäinmenoa, joten päästrategia on kommunisteillamme ollut väärin koko tuon
ajan. SKP, KTP ja STP eivät ole yksinkertaisesti asettaneet luokkataistelun
päästrategiaansa oikein, Vasemmistoliitolla ei tällaista strategiaa edes ole,
kuten ei myöskään Sosialidemokraateilla eikä ammattiliitoilla. Tämän todistaa
jo heidän kaikkien yhteinen kyvyttömyytensä liittyä yhdeksi voimaksi omistavaa
luokkaa vastaan. Siitä huolimatta he ovat halunneet omaksua työväenluokan
taistelun omaksi taistelustrategiakseen, mutta ilman taistelua, kuten käytäntö
meille paljastaa.
Tätä kaikkea voi pitää petoksena työväenluokkaa kohtaan, samoin
näiden tahojen kyvyttömyyttä kritiikkiin, kyvyttömyyteen uudistaa strategiaa ja
toteuttaa sitä kuten strategiaa tulee toteuttaa, joustavana, aikakauteen oikein
sovitettuna. Onko niin että edes aikakausi analyysia ei ole osattu tehdä, kunhan
on sohittu sinne tänne ja tuhottu työväenluokan vapautumisen taistelu kapitalismista
jättäen työväenluokan täysin yksin kapitalistin hampaisiin. Tämähän toteutuu
nyt täysin tämän hallituksen aikana, työväestön menettäessä viimeisetkin
kykynsä, suuren mutta Suomen työväenluokalle vihamielisen
halpatyövoimamarkkinan synnyttyä kapitalistien toimesta ja Perusuomalaisten
avustamana maahan. Ei edes tämä asia ole ollut kommunisteillemme ja
sosialisteillemme selviö, eikä ole sitä vieläkään, puhumattakaan nyt naiiveista
Perussuomalaista, työläisistä joille mikään ei ole selvää.
Jos joukolta puuttuu elävä, joustava strategia ei sitä ohjaa
mikään, samoin jos joukoilta puuttuu aikakausianalyysi, ei se strategiaansa
osaa edes asettaa ja näinhän tässä on vasemmistopuolueillemme ja
kommunisteillemme käynyt. Ja näin he ovat menettäneet aloitteen omistavalle
kapitalistiluokalle jo vuosikymmeniä sitten. Taistolaisten joukko oli viimeinen,
jolla tämä ote oli vielä jossain määrin hallussaan, mutta heilläkin väärin
asetettuna, koska joukot hajaantuivat sen ympäriltä.
Punalippu strategia ei ole oikeaa strategiaa, sillä vain joukko joka on
kokonaisvaltaisesti omaksunut työväenluokan taistelun päästrategian aikakauden
vaatimuksien mukaisesti, voi olla se joukko, joka johtaa taistelun onnelliseen
lopputulokseen. Vallankumous romanttiset ryhmät eivät ole taistelun
keskipisteessä vaan lähinnä haittaavat työväestön rintama kokonaisuuden
syntymistä.
Hannu Rainesto
