Perusta ja päällysrakenne

Alustus Hermanin kerholla 3.4.2005

Vaikka käsitepari perusta ja päällysrakenne on historiallisessa materialismissa ja marxilaisuudessa hyvin keskeinen, sitä ei kuitenkaan ole oppikirjoissa kovinkaan laajasti käsitelty. Esim. Viktor Afanasjevin kirjassa Filosofian alkeet (Edistys v. 1976) on aiheesta vain reilut 4 sivua.

Tästä voisi äkkiseltään kuvitella, että käsitteet perusta ja päällysrakenne ovat melko helposti määriteltäviä ja ymmärrettäviä, että niistä selviää vähällä. Näin ei kuitenkaan ole. Tämä vain osoittaa, että perustan ja päällysrakenteen ilmiöt ovat meiltä marxilaisilta jääneet tutkimatta. Olisikin syytä siirtää huomiota siihen, miten perusta ja päällysrakenne ovat ilmenneet todellisessa jo toteutuneessa historiassa tai, miten perusta ja päällysrakenne vaikuttavat nyt. Pitäisi tutkia konkreettisia päällysrakenteen ilmiöitä yhteydessä konkreettiseen perustaansa. Nyt vain hoetaan kuin jotain mantraa "perusta ja päällysrakenne, perusta ja päällysrakenne" ja sitten asia jätetään siihen. Tällä saralla ei ole tehty oikeastaan mitään vuosikymmeniin. Tässä meillä olisi suuri työmaa, ja kukaan muu ei sitä tee ellemme me.

Aion käydä tämän aiheen läpi kahdesta eri kulmasta. Ajattelin ensin käydä läpi lyhyesti mitä Afanasjev perustasta ja päällysrakenteesta sanoo. Sitten toinen näkökulma: Yritän seurata Marxin ja Engelsin valittujen teosten (3 osaa Edistys v. 1973) kautta, milloin ja miten nämä käsitteet perusta ja päällysrakenne ovat marxismiin tulleet. Miten ne ovat myös kehityksessään rikastuneet.

Ensin mitä Afanasjevin oppikirja perustasta ja päällysrakenteesta sanoo (ss. 190-194)

Perusta

Historiallisen materialismin lähtökohtana on se materialistinen näkemys, että aineellinen tuotantotapa on ratkaiseva kaikkeen muuhun nähden. Ihmisten poliittiset, moraaliset ym. katsomukset nousevat aineellisen tuotantotavan perustalta.

Tuotantotapaan kuuluvat itse tuotantovoimat (työvälineet, raaka-aineet, työvoima), niiden kehitystaso ja sen lisäksi tuotantosuhteet: se minkälaisiin suhteisiin ihmiset asettuvat tuotantoprosessissa suhteessa tuotantovälineisiin (omistavatko he tuotantovälineet vai vain pelkästään oman työvoimansa, miten he saavat hyödykkeitä = palkkaa tai saavatko he työtä ollenkaan ja ovat työttöminä).

Tuotantosuhteiden kokonaisuus muodostaa yhteiskunnan taloudellisen rakenteen eli perustan. Tähän perustaan kuuluvat tuotantovälineiden omistussuhteet sekä keskinäiset työhön/tuotantoon liittyvät suhteet työpaikalla ja elämänhyödykkeiden jaon muodot.

Koska tuotantovälineet kehittyvät jatkuvasti, jossain vaiheessa tuotantovoimien kehitys ei enää mahdu tuotantosuhteiden, siis perustan raameihin.

Perustan kautta myös erilaiset yhteiskunnan historialliset muodot ja kehitysasteet eroavat toisistaan; feodalismi on perustaltaan erilainen kuin orjayhteiskunta, kapitalistinen yhteiskunta taas erilainen kuin feodalismi, sosialismi erilainen kuin kapitalismi.

Nämä yhteiskuntakehityksen historialliset muodot ovat objektiivisia ja lainmukaisia. Ne ovat kehittyneet alun perin toisistaan mitään tietämättä huomattavan samanlaisina eri puolilla maailmaa.

Päällysrakenne

Päällysrakenne puolestaan muodostuu yhteiskunnan poliittisista, oikeudellisista, ideologisista, filosofisista, eettisistä, taiteellisista, moraalisista, uskonnollisista ym. katsomuksista ja niitä ylläpitävistä laitoksista ja instituutioista.

Lähtöolettamus on, että päällysrakenne seuraa, heijastaa yhteiskunnan perustaa, olemassa olevia tuotantosuhteita ml. luokkarakenteet. Tästä syystä hallitseva luokka pyrkii hallitsemaan yhteiskunnan päällysrakennetta, poliittisia instituutioita, oikeuslaitosta, koululaitosta, puolustuslaitosta, kirkkoa jne.

Päällysrakenteen ja perustan vuorovaikutus ei ole mikään yksisuuntainen katu. Vuorovaikutus tapahtuu molempiin suuntiin. Perusta vaikuttaa päällysrakenteeseen ja päinvastoin. Vaikka perusta onkin määräävä, myös päällysrakenteen kautta voidaan lujittaa perustaa, esim. tuotantovoimien kehitystä ja olemassa olevia tuotantosuhteita.

Päällysrakenne on perustan synnyttämä ja erottamattomassa yhteydessä siihen. Kaikki päällysrakenteen ilmiöt, yhteiskunnan aatteet ja instituutiot, ovat syntyneet jossakin historian vaiheessa heijastamaan kulloistakin yhteiskunnallista perustaa. Esim. valtio ilmestyy päällysrakenteen elementiksi siinä vaiheessa, kun yhteiskunnan perustassa olevat antagonistiset ristiriidat olivat kärjistyneet niin pitkälle, että yhteiskunta ei enää voi toimia ja olla olemassa ilman ristiriitojen hallitsemiseen pyrkivää valtiota.

Ristiriidat perustassa ja päällysrakenteessa

Luokkayhteiskunnassa perustassa on ristiriitoja kuten jakautuminen antagonistisiin vastakkaisiin luokkiin. Nämä ristiriidat toimivat toisaalta dialektisesti, ne ovat yhteiskunnallisen kehityksen moottoreita. Tärkeää on tiedostaa, että ristiriidat ovat objektiivisia, ts. olemassa ihmisen tietoisuudesta riippumatta. Tästä seuraa myös, että perustan ristiriidat välittyvät myös päällysrakenteen ristiriidoiksi.

Hallitseva luokka on pyrkinyt aina selittämään omat etunsa koko yhteiskunnan, myös työväenluokan eduiksi. Hallitseva luokka ei halua mitään muutoksia perustaan. Siksi se haluaa dominoida päällysrakennetta. ( Esim. kiistaa Talin-Ihantalan torjuntavoitosta käydään päällysrakenteen tasolla)

Luokkayhteiskunnassa perustassa olevat ristiriidat johtavat luokkataisteluun, joka on aivan samalla tavalla objektiivinen ilmiö kuin perustassakin olevat ristiriidat. Luokkataistelu on luokkayhteiskunnassa koko ajan milloin voimakkaampana tai heikompana esiintyvä ilmiö. Monet ihmiset, työläiset, saattavat kuvitella, että tämä heidän oma yksittäinen taistelunsa on heidän ainutkertainen oma taistelunsa. Näin ei ole. Se on osa kokonaisuutta, osa jatkuvaa luokkataistelua.

Tässä luokkataistelussa hallitseva luokka käyttää instituutioitaan ja aatteitaan työtätekevän luokan vastustuksen murtamiseksi, luokkaetujensa säilyttämiseksi ja niiden oikeutuksen vahvistamiseksi voidakseen tukea olemassa olevaa perustaa, omia luokkaetujaan. Työväenluokan tavoite on taas päinvastainen. Työväenluokka pyrkii kumoamaan luokkaerot ja samalla muuttamaan yhteiskunnan perustan, tuotantosuhteet. Se edellyttää porvariston etuoikeuksien poistamista. On astuttava kapitalistin varpaille.

Toisaalta työväenluokka on työväenluokkaa vain sikäli, kuinka työläiset ymmärtävät yhteiset luokkaetunsa ja osaavat yhdessä puolustaa etujaan. Eli, osaako työväenluokka muuttua luokasta sinänsä luokaksi itseään varten.

Tietyssä tuotantovälineiden kehityksen vaiheessa perusta pyrkii muuttumaan uusia tuotantovoimia vastaavaksi, mutta tällöin vanha päällysrakenne muuttuu kehityksen jarruksi. Tässä tilanteessa hallitseva luokka pyrkii itsekkäästi säilyttämään valtansa ja etuoikeutensa, vaikka se muuttuisi koko yhteiskuntakehityksen esteeksi.

Työväenluokalla taas ainoa mahdollisuus murtaa luokkayhteiskunta on koko yhteiskunnan perustan murtaminen, tuotantosuhteiden muuttaminen tuotantovoimien uutta kehitystasoa vastaavaksi.

Kun yhteiskunnan perusta vallankumouksellisesti murtuu ja muuttuu, siitä seuraa, että myös koko päällysrakenteen on muututtava. Yhteiskunnan hallitsevat instituutiot ja aatteet muuttuvat, ennen kaikkea perustaan kuuluvat tuotantovälineiden omistussuhteet (=tuotantosuhteet) muuttuvat.

Tällöin tapahtuu muutoksia myös päällysrakenteessa. Muuttuu yhteiskunnallinen tajunta: uutta vakiintunutta perustaa vastaava ideologia sulkee pois vanhan ideologian.

Nämä muutokset ovat tietysti kaikki luokkataistelukysymyksiä ja muutokset voidaan myös menettää, niin kuin on nähty.

Päällysrakenteen suhteellinen itsenäisyys ja aktiivisuus

Perustan ja päällysrakenteen välinen suhde ei kuitenkaan ole täysin suora ja mutkaton. Vuorovaikutus perustan ja päällysrakenteen välillä ei aina toteudu suhteessa yksi yhteen. Perustan synnyttämä päällysrakenne on suhteellisen itsenäinen, mikä näkyy sen periytyvyytenä, melkein jopa perustasta riippumatta.

Perustan itsenäisyys näkyy mm. siinä, että perustan muuttuessa, päällysrakenteesta ei uusita kaikkea, vaan siihen jää mukaan paljon elementtejä vanhasta päällysrakenteesta. Vanha päällysrakenne järjestelmänä poistetaan ja vaihdetaan uuteen, mutta silti siihen periytyy osia vanhasta päällysrakenteesta. Tällöin uusi päällysrakenne hyväksyy vanhasta sellaiset elementit, jotka palvelevat myös uutta yhteiskuntaa. Perustaan voi kuulua ajattomia aineksia, joilla on yleisinhimillistä merkitystä koko ihmiskunnalle. (Esim. taiteen suurimmat saavutukset tai keskeiset moraaliarvot).

Toisaalta esim. uskonto periytyi feodaalisesta luokkayhteiskunnasta kapitalistiseen luokkayhteiskuntaan. Uskonto oli hallitseville hyödyllinen hallintaväline feodalismissa maaorjien suhteen. Kapitalismissa uskonnolla pyritään hallitsemaan työväenluokkaa. Tästä syystä uskonto on säilynyt myös kapitalismissa.

Tässä aivan lyhykäisyydessään se, mitä Afanasjevin kirja perustasta ja päällysrakenteesta sanoo.

Sitten tämä toinen näkökulma perustaan ja päällysrakenteeseen

On hyvin mielenkiintoista seurata miten ja milloin marxismin klassikot ovat kehittäneet käsitteet perusta ja päällysrakenne ja miten heidän käsityksensä niistä vuosien mittaan myös kehittyivät. Esitän tämän asian Marxin ja Engelsin omien lainausten valossa, joista pitäisi selvitä, miten he perustan ja päällysrakenteen käsitteet löysivät.

Marx ja Engels lähtevät 1840-luvun puolivälissä kehittämään historialista materialismia kritiikkinä Hegeliä ja Feuerbachia vastaan. Marx ja Engels kirjoittavat v. 1845-46 yhdessä kirjoituksensa Saksalainen ideologia. Tässä he esittävät kritiikkinsä Feuerbachia kohtaan luvussa: Feuerbach: Materialistisen ja idealistisen katsantokannan vastakkaisuus.

Tämä Feuerbach-kritiikki on jatkuvaa historiallisen materialismin perustan laskemista. Siinä Marx (jonka ajatukset ovat kuitenkin tässä vaiheessa dominoivia) kehittelee historiallisen materialismin kaikkia käsitteitä monipuolisesti ja määrittelee yhteiskunnallisen päivästä päivään tapahtuvan tuotantoprosessin kaiken muun perustaksi. Hän määrittelee esim. luokat ja luokkataistelun merkityksen, mutta ei sano vielä yhtään mitään perustasta ja päällysrakenteesta.

Vaikka Marx ei perustasta ja päällysrakenteesta vielä puhukaan, hän silti sivuaa näitä käsitteitä, mutta arvioi niitä vielä tässä vaiheessa huonosti, ellei jopa väärin. Näin Marx: "Ihmisen aivoissa syntyvät utukuvatkin ovat heidän aineellisen, kokeellisesti todettavan ja aineellisista edellytyksistä riippuvaisen elämisprosessin väistämättömiä härmistyksiä, sublimaatioita. Moraali, uskonto, metafysiikka ja muut ideologian lajit ja niitä vastaavat tajunnan muodot kadottavat näin ollen näennäisen itsenäisyytensä. Niillä ei ole mitään historiaa, niillä ei ole mitään kehitystä, vaan aineellista tuotantoaan kehittävät ihmiset muuttavat tämän todellisuutensa mukana myös ajatteluaan ja ajattelunsa tuotteita".

Näin siis Marx ja Engels vuosina 1845 -46.( Valitut, osa I, sivu 18). Marx ilmiselvästi tässä vielä olettaa, että ihmisen tietoisuus syntyisi suoraan materiaalisesta todellisuudesta ilman mitään päällysrakennetta ja siinä vaikuttavia ja kehittyviä aatteita ym. traditioita. Marx suorastaan kieltää näin sanoessaan päällysrakenteen olemassaolon ja vaikutuksen.

Mainittakoon, että itse Feuerbach-kritiikkiä ei tuolloin 1840-luvulla julkaistu. Se jäi Engelsin sanojen mukaan "hiirien nakertavan kritiikin kohteeksi".

Hieman myöhemmin Marx ja Engels lähestyvät aihetta Kommunistisessa Manifestissaan. Seuraava lainaus Manifestista osoittaa, että he ovat jo varsin lähellä perustan ja päällysrakenteen käsitteitä. Näin Manifestissa: "Mutta älkää kiistelkö kanssamme, kun mittaatte porvarillisen omistuksen poistamista porvarillisten vapaus-, sivistys-, ja oikeus- ym. käsitteiden mukaisesti. Aatteennekin ovat porvarillisten tuotanto- ja omistussuhteiden tuotteita, samoin kuin oikeutenne on vain laiksi korotettu luokkanne tahto, jonka sisältö riippuu luokkanne aineellisista elämänehdoista."

Näin Marx ja Engels Kommunistisessa Manifestissa vuodenvaihteessa 1847-48. (Valitut, osa I, sivu 107) Nyt Marx jo olettaa porvarilliset sivistys-, oikeus- ym. käsitteet jo päällysrakenteeseen kuuluviksi vaikka ei vielä itse termiä ole määritellytkään.

Ensimmäistä kertaa Marx puhuu perustasta ja päällysrakenteesta kirjoituksessaan Louis Bonaparten Brumairekuun kahdeksastoista, kirjoitettu vuodenvaihteessa 1851-52. Näin Marx: "Eri omistusmuotojen, yhteiskunnallisten olemassaolon ehtojen perustalta nousee kokonainen päällysrakennelma erilaisia ja omalaatuisia tunteita, kuvitelmia, ajattelutapoja ja elämänkatsomuksia. Koko luokka luo ja muovaa ne aineellisten ehtojen ja vastaavien yhteiskunnallisten suhteiden pohjalta. Yksilö, joka saa ne perinteiden ja kasvatuksen kautta, saattaa kuvitella, että juuri ne muodostavat hänen toimintansa varsinaiset vaikuttimet ja lähtökohdan." (Valitut, osa I sivu 381). Huom. Vielä tässäkään Marx ei varsinaisesti määrittele perustaa ja päällysrakennetta. Hän vain sattuu puhumaan asioista niiden lopullisiksi muodostuvilla oikeilla termeillä.

Perustan ja päällysrakenteen lopullisen määrittelyn Marx kirjoittaa vuonna 1859 esipuheessaan kirjaansa Kansantaloustieteen arvostelua. Tämä kirjoitus on muutoinkin tiukinta Marxia. Marx viittaa tuossa esipuheessaan Feuerbach -tutkimuksiinsa 1840-luvulta, mutta on muuntanut totuutta sillä tavalla, ettei hän vielä 1840-luvulla näin ajatellut, vaikka tässä esipuheessaan väittääkin. "Yleinen tulos, johon (tuolloin 1840-luvulla) päädyin, ja joka sittemmin oli tutkimuksieni johtolankana, voidaan lyhyesti muotoilla seuraavasti: Elämänsä yhteiskunnallisessa tuotannossa ihmiset astuvat tiettyihin, välttämättömiin, heidän tahdostaan riippumattomiin suhteisiin, tuotantosuhteisiin, jotka vastaavat heidän aineellisten tuotantovoimiensa määrättyä kehitysastetta. Näiden tuotantosuhteiden kokonaisuus muodostaa yhteiskunnan taloudellisen rakenteen, reaalisen perustan, jolle juridinen ja poliittinen päällysrakenne kohoaa ja jota yhteiskunnallisen tajunnan tietynlaiset muodot vastaavat.

Yhteiskunnallisen, poliittisen ja henkisen elämänprosessin määrää ylipäänsä aineellisen elämän tuotantotapa. Ei ihmisten tajunta määrää heidän olemistaan vaan päinvastoin heidän yhteiskunnallinen olemisensa määrää heidän tajuntansa.

Lainaus jatkuu: Yhteiskunnan aineelliset tuotantovoimat joutuvat kehityksensä tietyllä asteella ristiriitaan olemassa olevien tuotantosuhteiden kanssa tai, mikä on vain asian juridinen ilmaisu, omistussuhteiden kanssa, joiden puitteissa ne ovat siihen saakka kehittyneet. Tuotantovoimien kehittämismuodoista nämä suhteet muuttuvat niiden kahleiksi. Silloin alkaa yhteiskunnallisen vallankumouksen aikakausi. Taloudellisen perustan muuttuessa mullistuu joko hitaammin tai nopeammin koko suunnaton päällysrakenne." (Valitut, osa I sivu 445)

Tässähän se on sanottu - koko historiallisen materialismin keskeiset ajatukset muutamalla rivillä.

Aiheesta hieman poiketen löysin hyvin mielenkiintoisen lainauksen / (melkein profetian) Engelsiltä, jota voisi tarkkaan miettiä tämän päivän ja Neuvostoliiton kaatumisen valossa. Kirjoitus kuvastaa Engelsin näkemystä sosialismista. Kirjoitus on Venäjän yhteiskunnallisista suhteista (Valitut, osa II sivu 352). Mitäpä tästä sanotte? Näin Engels: "Vasta yhteiskunnan tuotantovoimien tietyllä, nykyisiinkin oloihimme verrattuna hyvin korkealla kehitysasteella tuotanto voidaan kohottaa sellaiselle tasolle, että luokkaeroavuuksien hävittäminen muodostuu todelliseksi edistysaskeleeksi ja on pysyvä eikä johda yhteiskunnallisessa tuotantotavassa pysähdykseen tai jopa taantumiseen. Tällaisen kehitysasteen ovat tuotantovoimat savuttaneet vasta porvarien käsissä. Tältäkin kannalta porvaristo on siis yhtä välttämätön sosialistisen vallankumouksen edellytys kuin itse proletariaattikin. Sen vuoksi henkilö, joka saattaa väittää, että tuo vallankumous on helpompi suorittaa sellaisessa maassa, jossa tosin ei ole proletariaattia, mutta ei myöskään porvaristoa, todistaa siten vain sen, että hänen on vielä opiskeltava sosialismin aakkosia.(Engels 1875)

Varmaan on tämänkin lainauksen yhteydessä oletettava, että Engels puhuu tuotantovoimien kehityksestä myös laadullisessa eikä vain määrällisessä mielessä. Ja sama asia toisinpäin: Neuvostoliiton yksi suurimmista virheistä oli keskittyä tuotannossaan vain määriin ja laiminlyödä laadullinen kehitys ja esim. tuotannon vaikutus ympäristöön.

Lopuksi vielä pari lainausta Engelsiltä perustasta ja päällysrakenteesta

Engels sivuaa perustaa ja päällysrakennetta useissa kirjoituksissaan mm. kirjoituksessaan Sosialismin kehitys utopiasta tieteeksi sanomatta näissä kirjoituksissa kuitenkaan mitään olennaisesti uutta (Valitut, osa III sivu 119, v. 1880). Samoin puheessaan Marxin haudalla 1883, jossa Engels vertaa Marxia Charles Darwiniin näin: "Niin kuin Darwin keksi orgaanisen luonnon kehityslain, niin myös Marx keksi ihmiskunnan historian kehityslain". Hautapuheessaan Engels myös kertaa Marxin suurimmat saavutukset tiedemiehenä, kuten historiallisen materialismin periaatteiden ja lisäarvon löytäminen. (Valitut, osa III sivu 146).

Mutta muutamissa kirjoituksissaan Engels kuitenkin tarkentaa vielä käsityksiään perustasta ja päällysrakenteesta. Nämä viimeiset lainaukset Engelsiltä korostavat aikaisemmasta poiketen päällysrakenteen ilmiöiden suhteellista itsenäisyyttä ja periytyvyyttä vastakohtana Marxin ja Engelsin käsityksille vuodelta 1845-46.

Ensimmäinen lainaus on vuodelta 1888 kirjasta Ludwig Feuerbach ja Klassisen saksalaisen filosofian loppu (Valitut, osa III sivu 334-335). Engels: "Mutta muodostuttuaan yhteiskunnan suhteen itsenäiseksi mahdiksi valtio synnyttää heti uuden ideologian. Ammattipoliitikot, valtio-oikeuden teoreetikot ja siviilioikeuden juristit kadottavat lopullisesti yhteyden taloudellisiin tosiasioihin. Koska taloudellisten tosiasiain, saadakseen lain vahvistuksen, on kussakin tapauksessa tultava perustelluksi lainopillisessa muodossa ja koska tällöin joudutaan tietysti ottamaan huomioon koko voimassa oleva oikeusjärjestelmä, niin näyttää kuin lainopillinen muoto olisi kaikki kaikessa ja taloudellinen sisältö ei olisi mitään…….

Vielä korkeammat, ts. kauemmaksi aineellisesta, taloudellisesta perustasta loittonevat ideologiat ottavat filosofian ja uskonnon muodon. Näissä ideologioissa käsitysten ja niiden aineellisten olemassaoloehtojen yhteys käy yhä mutkikkaammaksi ja välinivelten vuoksi yhä epäselvemmäksi…

Lainaus jatkuu: Käsitelkäämme kuitenkin vielä lyhyesti uskontoa, koska se on kauimpana aineellisesta elämästä ja näyttää olevan tälle vierainta. Uskonto on saanut alkunsa varsin alkukantaisena aikana ihmisten tiedottomista, alkukantaisista, heidän omaa luonnettaan ja heitä ympäröivää ulkoista luontoa koskevista mielteistä. Mutta kerran muodostuttuaan kaikkinainen ideologia kehittyy yhteydessä olemassa olevaan mielle-aineistoon kehitellen tätä edelleen. Muutenhan se ei olisikaan ideologiaa…."

Näin Engels myöntää, että vaikka perusta lopulta on määräävä päällysrakenteeseen nähden, näiden suhde ei ole yksinkertainen eikä välitön päällysrakenteen suhteellisen itsenäisyyden tähden (toisin kuin Marx v. 1846 totesi).

Viimeinen lainaus on vuodelta 1893 Engelsin kirjeestä Franz Mehringille (Marx - Engels kirjeitä, kirje 243 sivu 466): "…se ideologinen typerä käsitys, että kiistämällä erilaisten, historiassa merkittävien ideologisten alueiden itsenäisen historiallisen kehityksen me siis kiistämme niiden kaiken vaikutuksen historiaan. Tämä perustuu siihen kaavamaiseen, epädialektiseen käsitykseen, että syy ja seuraus ovat toistensa suhteen jyrkästi vastakkaisia pooleja, eikä nähdä lainkaan vuorovaikutusta. Herrat unohtavat usein aivan tarkoituksellisesti sen, että niin pian kuin toiset, viime kädessä taloudelliset syyt ovat synnyttäneet historiallisen ilmiön, alkaa se vaikuttaa vuorostaan ympäristöönsä ja vieläpä niihin syihin, jotka ovat sen synnyttäneet."

Näissä Engelsin viimeisten vuosien lainauksissa tulee selvästi esille ero Marxin ja Engelsin vuoden 1845 käsityksiin. Nyt Engels myöntää, että päällysrakenteen ilmiöillä on kerran synnyttyään oma suhteellinen itsenäisyytensä ja kehityksensä, kun Marx ja Engels v. 1845-46 taas otaksuivat tajunnan ilmiöiden heijastuvan suoraan yhteiskunnan materiaalista perustasta.

Engelsin näihin lausumiin vedoten on uskottavaa, että melkein kaikilla päällysrakenteen ilmiöillä on oma periytyvyytensä ja kehityksensä aina uskonnoista formula-kisoihin ja oopperakonserttiin.

Ja myös horoskoopit ja astrologia ovat edelleenkin keskuudessamme, vaikka niiden tieteellinen perustelu on osoittautunut vääräksi jo satoja vuosia sitten. Nämä ovat olemassa siksi, että niistä on hallitsevalle luokalle edelleenkin hyötyä aivan samoin kuin on uskonnon laita.

Sitten vihonviimeinen kysymys:

Missä yhteiskuntakehityksen vaiheessa nyt mennään? Kuinka kaukana on vallankumous, sosialismi, perustan ja päällysrakenteen valossa?

Uskoisin, että tuotantovoimien kehityksen suhteen olemme jo kauan sitten ohittaneet pisteen, missä kapitalismin olisi pitänyt kumoutua ja sosialismin tulla tilalle.

Mikä mättää? Olettaisin, esteenä ovat juuri päällysrakenteen ilmiöt ja niiden suhteellisen vahva itsenäisyys perustaan nähden. Edelleenkin pitää paikkansa, että perusta viimekädessä määrää päällysrakenteen tai että ihmisen ajattelu ei määrää todellisuutta vaan todellisuus määrää ajattelun. Tämä ei kuitenkaan tällä hetkellä toteudu, koska jarruttavana elementtinä ovat nuo institutioituneen vanhan yhteiskunnan elementit, uskonto, porvarilliset arvot jne., joita kapitalistisen yhteiskunnan valtaa ylläpitävät voimat, valtamedia etunenässä, tukevat koko voimallaan samalla kun ne tekevät kaikkensa työväenluokan etujen mukaisten arvojen, aatteiden ja ideologioiden vaikutuksen estämiseksi.

Näiden porvarillisten ja kapitalismia tukevien päällysrakenteen ilmiöiden murtaminen ei ole helppo asia. Se on aina pitkällisen luokkataistelun kysymys.

Olemme hyvin usein esim. lehtiä jakaessamme tai lähiradion ohjelmien vaikutusta ihmetellessämme joutuneet asettamaan kysymyksen, ovatko ihmiset tosiaan tyhmiä, kun minkäänlainen ilmiselvä ja perusteltu tieto ei tahdo mennä ihmisillä päähän.

Eivät ihmiset tyhmiä ole, mutta useimmiten he eivät osaa edes kuvitella, että yhteiskunnassa vallassa olevia päällysrakenteen elementtejä, aatteita, uskomuksia ja ideologioita voitaisiin edes asettaa kyseenalaisiksi, vaikka ne olisivat täysin heidän omien etujensa vastaisia.

Eli aivan kuten Marx kirjoitti Brumairekuun 18. kirjoituksessaan: " Yksilö, joka saa ne perinteiden ja kasvatuksen kautta, saattaa kuvitella, että juuri ne muodostavat hänen toimintansa varsinaiset vaikuttimet ja lähtökohdan."

Reijo Katajaranta