Työmme arvon määrittäminen ei ole vaikeaa, siksi se haluttaan meille vääristellä. 

Perussuomalaiset ja kommariystävänikin haluavat kieltää asian ja turvaavat itseään kapitalistien mittareilla, vaikka kaikki tiedämme niiden eriarvoistavan tarkoituksen. Jos tämä ei ole tahallista on se tyhmyyttä!

Miksi te talousviisaamme yritätte taivutella yksinkertaista vaikeaan mutkaan. Lähtökohta taloudelle ei ole talous eikä sen teoriat vaan yksinkertaisesti Ihminen, yhteiskunta ja elämämme eli tarpeemme. Jokainen yhtk ja talousteoria joka sivuuttaa nämä, on väistämättä väärässä. Meillä ei siis ole kuin vääriä teorioita hallussamme, mutta onko niin, ettei oikeaa teoriaa ole vielä keksittykään.

Ei, meillä on oikea teoria olemassa, mutta sille on vain vääriä tulkitsijoita. Koska nämä tulkitsijat eivät halua tai osaa lähteä oikeasta perusta tulkintoihinsa, he päätyvät aina väistämättä vääriin johtopäätöksiin. Tämä ei ole vahinko vaan tietoinen virhe, todellinen pako todellisuudesta.

Yksinkertaisin mittari määrittää kunkin työn arvo on tehdä tunti työtä tietyssä ajassa, kuten kahdessakymmenessä minuutissa. Työn laadulla ei ole väliä, kunhan sitä tehdään sama aika, suht' samalla intensiteetillä. Keskimääräinen tulos on tärkein, ja sitä voidaan käyttää mittaamassa työsuorituksen tuloksi aja arvoa.
Tässä mallissa tulonjako ei koskaan voi muodostua kohtuuttomaksi, saati kun samalla on yksityiset pääomamarkkinat täysin suljettu. Vastalausehan tälle lähtee siitä subjektiivisesta että työläinen ei enää halua yrittää, jos ei saa siitä hyötyä, ikään kuin työläinen olisi tämän hyödyn kapitalismissa saanut joskus itselleen. Vastalauseessahan ei myöskään huomioida hyödyn laaduksi kuin raha ja pääoman muodostaminen ja jätetään täysin huomioimatta että yksityinen, uusintakiertoon sijoitettu kasaantuva pääomahan on juuri se vihamielinen voima, joka kapitalisminkin vääristää pelkäksi riistoksi (vieraannuttaa työläisen työnsä tuloksista).

Hannu Rainesto
Punakaartien keskusjärjestö

Tulevaisuus tarjoaa enemmän ja parempaa, kuin tämä suossa rämpiminen

Yhteiskunnat eivät voi olla keino rahastaa kansalaisia itsekkäitä pyrkimyksiä varten. Pitkän päälle se ei yksinkertaisesti voi toimia, kuten tuotantotapojen (tapa tuottaa välttämättömät yhteiskunnallisen tarpeet) muutospakosta huomamme. Meidän on pakko saada kaikki kuluttamaan eikä siihen luonnonvarat riitä, eikä ilman merkittävästi tasaisempaa tulonjakoa se edes onnistu. Myös minun mittarieni mukaan olemme tällaisen suuren muutoksen edessä, mutta ei pääominen ja vallan omistajat tahdo tätä hyväksyä, tarkoittahan se heidän määräävän asemansa menettämistä. Siis sotiako heidän puolestaan, ei varmaan kiinnosta ketään, vaikka edessä se on jos ei muutos muulla tapaa kiinnosta.

Kuinka tuottaa tulevaisuudessa, minkälaisessa yhteiskunnallisessa tuotantotavassa, jos ei kerran yksityisen pääoman omistamassa. Yhteisöllisen pääoman, mutta kuinka järjestää se, siinäpä tehtävää kaikille, sillä enää sitä tuotannon pyörää ei laiteta liikkeelle yksityisen omaisuuden haalimiseksi. Tämän lisäksi, ei meillä ole kuin marginaalisia voimia jotka haluaisivat tällaisen suunnittelun aloittaa, vaikka tehtävä on mitä kiinnostavin ja haastavin. Parhaimmillaan tällainen suunnittelu voisi avata ne umpisolmut joihin olemme nyt pysyvästi juuttuneet, kuten talouskriisien loputon uusiutuminen ja pysyvästi ostovoimasta syrjäytettyjen välttämätön sietäminen.

Olen saanut kenkää yhdestä jos toisesta poliittisesta ryhmästä, vain siksi että niissä pitää valtaa nykyistä pysähtyneisyyttä ylläpitävät voimat. He eivät yksinkertaisesti kestä ajatusta että joku muuttuisi, vaikka kaikki tunnustavat ongelmat, joita emme enää piiloittamaan pääse. Suurista, taloudellisista ristiriidoista puhuminen on yksinkertaisesti tabu näille nyky puolueillemme, joten surutta he heittävät ulos ne, joita yrittävät uudistamisajatuksiaan tuoda esiin.
Näitäkö meidän nyt sitten pitäisi äänestä, ei kiitos, pysähtyneisyys ei voi meitä enää vähempää kiinnostaa!

Hannu Rainesto