torstai 8. toukokuuta 2014

Työmme arvon määrittäminen ei ole vaikeaa, siksi se haluttaan meille vääristellä. 

Perussuomalaiset ja kommariystävänikin haluavat kieltää asian ja turvaavat itseään kapitalistien mittareilla, vaikka kaikki tiedämme niiden eriarvoistavan tarkoituksen. Jos tämä ei ole tahallista on se tyhmyyttä!

Miksi te talousviisaamme yritätte taivutella yksinkertaista vaikeaan mutkaan. Lähtökohta taloudelle ei ole talous eikä sen teoriat vaan yksinkertaisesti Ihminen, yhteiskunta ja elämämme eli tarpeemme. Jokainen yhtk ja talousteoria joka sivuuttaa nämä, on väistämättä väärässä. Meillä ei siis ole kuin vääriä teorioita hallussamme, mutta onko niin, ettei oikeaa teoriaa ole vielä keksittykään.
Ei, meillä on oikea teoria olemassa, mutta sille on vain vääriä tulkitsijoita. Koska nämä tulkitsijat eivät halua tai osaa lähteä oikeasta perusta tulkintoihinsa, he päätyvät aina väistämättä vääriin johtopäätöksiin. Tämä ei ole vahinko vaan tietoinen virhe, todellinen pako todellisuudesta.

Yksinkertaisin mittari määrittää kunkin työn arvo on tehdä tunti työtä tietyssä ajassa, kuten kahdessakymmenessä minuutissa. Työn laadulla ei ole väliä, kunhan sitä tehdään sama aika, suht' samalla intensiteetillä. Keskimääräinen tulos on tärkein, ja sitä voidaan käyttää mittaamassa työsuorituksen tuloksi aja arvoa.
Tässä mallissa tulonjako ei koskaan voi muodostua kohtuuttomaksi, saati kun samalla on yksityiset pääomamarkkinat täysin suljettu. Vastalausehan tälle lähtee siitä subjektiivisesta että työläinen ei enää halua yrittää, jos ei saa siitä hyötyä, ikään kuin työläinen olisi tämän hyödyn kapitalismissa saanut joskus itselleen. Vastalauseessahan ei myöskään huomioida hyödyn laaduksi kuin raha ja pääoman muodostaminen ja jätetään täysin huomioimatta että yksityinen, uusintakiertoon sijoitettu kasaantuva pääomahan on juuri se vihamielinen voima, joka kapitalisminkin vääristää pelkäksi riistoksi (vieraannuttaa työläisen työnsä tuloksista).


Hannu Rainesto
Punakaartien keskusjärjestö

1 kommentti:

  1. Taidamme usein unohtaa että kommunismi lähtee ihmisen, yhteiskunnan ja luonnon kategorioista. Talous kuuluu kiistatta yhteiskunnalliseen olemiseen että luonnon hyödyntämiseen. Taloudellinen perusta määrittää yhteiskunnallista olemista, mutta ei ole yhtä kuin luonto tai Ihminen. Ihminen luo taloudellisen perustansa yhteiskunnallisen olemisensa toteuttamiseksi, mutta ei talous yksin määritä sitä mikä meihin todellisuudesta heijastuu. Jos olisi niin että talous määrittäisi kaiken, emme me sitä pystyisi edes muutamaan, mutta onneksemme heijastus onkin kaksivaikutteista. Talouden, yhteiskunnan, Ihmisen ja luonnon liikkeen dialektiikka ovat kommunismin perusta, jokaisella näistä on oma merkityksensä elämän kokonaisuuden muodostumisessa.

    VastaaPoista