Nykyään
katselen asioita maaseudun kautta ja näen sen valtavan, räikeän eron joka
täällä pysyvästi tilojaan elävillä kaikkine avustuksineen ja hyväveli
linkkeineen on työläisiin kaupungeissa. Yksi uudenaikainen traktori maksaa n.
400.000 - 800.000 kpl, monella tilalla niitä on monta kaikkine lisälaitteineen.
Tähän on päästy, kun on ensin hävitetty yli 120.000 pientilaa ja
monopolisoimalla niiden maat omaan isoon tilaansa. Tämä on auttanut siten
tilakoon mukaiseen avustuksen saantiin ja näin kiinni näillä koneilla tehtäviin
urakoihin, jotka kuntalaiset puolestaan maksaa veroina heille. Ymmärsitte
varmaan, että ensin ryöstetään pientilat, sitten ostetaan avustuksia saaden
koneita ja laitteita ja niiden avulla saadaan bisnestä, ja kaikki tämä
verovaroistamme, tulonsiirtona tilanomistajille. Arvatkaas, tekevätkö nämä edes
pientä palvelusta alueen työläisille ja heidän ränsistyville hökkeleilleen
ilman isoa rahallista korvausta, eivät tee, eivät aina edes maksusta olen
saanut jo havaita.
Maaseudun ja kaupunkiväestön välinen kuilu tulee repeämään, kapitalismin romahdettua polvilleen, sillä ruokaa on maaseudulla, ei kaupungeissa kuin pienen hetken kaupoissa. Kaupunkilaisten tulee oppia pitämään puolensa ja varautumaan tulevaan. Tulee ymmärtää kuinka toimia oikein, kun H:hetki on käsillä.
Yksipahimmista ongelmista tulee olemaan kyvyttömyys seurata johtajaa vaan sellaista odotettaan aina jostain muualta syntyväksi, ja uskotaan samalla että nykyiset eivät siihen pysty. Monet eivät pystykään, mutta on meitä myös niitä, jotka pystyvät ja he myös ymmärtävät liittyä vallankumouksellisiksi johtoryhmiksi, sillä näin he ovat voimakkaampia ja varmemmin oikeassa.
Konkretian puutteen toiminnassamme huomaamme hyvin, seuraamalla erilaisia kirjoittajia, lehtiä, blogeja jne.. Vain ani harva keskittyy tähän todellisuuteen, josta nyt useamman suulla jo puhumme, vaan he keskittyvät jonnekin kauas jonne emme juurikaan pysty vaikuttamaan. Tämä väärä keskittyminen väärään fokukseen itse asiassa etäännyttää meitä vain omistamme. Tämä on ehdottoman väärää strategiaa, silloin, kun pitää koota omia palkansaaja työläisjoukkojamme yhteen.
SAK ja muut liitot ovat kimpassa työantajien ja valtion kanssa, tämä linja on sovittu yhdessä, kaksi yhtä vastaan. Tulee muistaa aina että työväenliikeitä johtaa ja on pitkään johtanut vain sosialidemokraatit, siis samat jotka johtavat myös valtiota, ja mikä oudointa, molemmat työväen itsensä äänestäminä! SAK ja muut liitot ovat sopineet kautta vuosikymmenien paperityöläisille aina enemmän kuin muille, saaden näin nämä rikkomaan aina yhteisen työläisten rintaman ja työläisvallan pysymään sosialidemokraateilla. Tähän ei ole kuin todisteita, kunhan pääsemme niihin joskus käsiksi, nyt pitää uskoa asioihin avautuvia pääluottamusmiehiä ja omia silmiään ja korviaan. Sama koskee myös varmasti metalli, elintarvike ja rakennusalaa, mutta vain paperista olen saanut viisasta seikkaperäistä tietoa.
Tulee ymmärtää mikä valtio on ja mitä sen parlamentarismi tarkoittaa, se ei todella ole sitä mitä meille syötetään, kyllä valtio ja parlamentarismi ovat vain omistavan luokan koneistoja, jolla pidetään valtaa kansasta, kansan varoin. Ja koska näin on, ja koska niin valtiosta kuin ammattiliitoista huolehtii sosialidemokraatit ei ole ihme että työläisen osa on aina heikoin. Hegemonia usko parlamentarismiin ja valtioon tulee hävittää, jotta voimme alkaa vaatimaan omiamme takaisin näiltä niljakkailta roistoilta, jos ei puhein niin ainakin talikoin. Ja tähän tarvitaan kovempia kavereita kuin nykyiset, meitä työläisiä kauppaavat ammattiliittojen monet iljetykset.
Punakaartien keskusjärjestö kannattaa paikallisten solujen muodostamista ja niiden tulee oppia toimimaan oikein ja johdetusti, jopa ilman keskuselintä, työväenvallankumouksen hegemonian ohjaamana. Näin muodostuva hierakia on voittamaton, sillä soluja on tällöin tuhansia, eivätkä ne ole lainkaan kirjoissa ja kansissa. On mahdoton iskeä niihin samaan aikaan, kun koko kansallinen ja globaali talous on romahtanut ja palkatta jäänyt väkivalta koneisto kaipaa ruokaa perheilleen, ja samaan aikaan kuin kaikki muut työläiset. Tällaiset solut kaivautuvat tällöin esiin julkisuuteen johtamaan ja näin ne alkavat johtamaan maa- kauppa- ja teollisuuspääoman haltuunottoa niin kaupungeissa kuin maaseudulla yksissä tuumin, yhteistä strategiaa noudattaen.
Punakaartien keskusjärjestö
Hannu Rainesto
Maaseudun ja kaupunkiväestön välinen kuilu tulee repeämään, kapitalismin romahdettua polvilleen, sillä ruokaa on maaseudulla, ei kaupungeissa kuin pienen hetken kaupoissa. Kaupunkilaisten tulee oppia pitämään puolensa ja varautumaan tulevaan. Tulee ymmärtää kuinka toimia oikein, kun H:hetki on käsillä.
Yksipahimmista ongelmista tulee olemaan kyvyttömyys seurata johtajaa vaan sellaista odotettaan aina jostain muualta syntyväksi, ja uskotaan samalla että nykyiset eivät siihen pysty. Monet eivät pystykään, mutta on meitä myös niitä, jotka pystyvät ja he myös ymmärtävät liittyä vallankumouksellisiksi johtoryhmiksi, sillä näin he ovat voimakkaampia ja varmemmin oikeassa.
Konkretian puutteen toiminnassamme huomaamme hyvin, seuraamalla erilaisia kirjoittajia, lehtiä, blogeja jne.. Vain ani harva keskittyy tähän todellisuuteen, josta nyt useamman suulla jo puhumme, vaan he keskittyvät jonnekin kauas jonne emme juurikaan pysty vaikuttamaan. Tämä väärä keskittyminen väärään fokukseen itse asiassa etäännyttää meitä vain omistamme. Tämä on ehdottoman väärää strategiaa, silloin, kun pitää koota omia palkansaaja työläisjoukkojamme yhteen.
SAK ja muut liitot ovat kimpassa työantajien ja valtion kanssa, tämä linja on sovittu yhdessä, kaksi yhtä vastaan. Tulee muistaa aina että työväenliikeitä johtaa ja on pitkään johtanut vain sosialidemokraatit, siis samat jotka johtavat myös valtiota, ja mikä oudointa, molemmat työväen itsensä äänestäminä! SAK ja muut liitot ovat sopineet kautta vuosikymmenien paperityöläisille aina enemmän kuin muille, saaden näin nämä rikkomaan aina yhteisen työläisten rintaman ja työläisvallan pysymään sosialidemokraateilla. Tähän ei ole kuin todisteita, kunhan pääsemme niihin joskus käsiksi, nyt pitää uskoa asioihin avautuvia pääluottamusmiehiä ja omia silmiään ja korviaan. Sama koskee myös varmasti metalli, elintarvike ja rakennusalaa, mutta vain paperista olen saanut viisasta seikkaperäistä tietoa.
Tulee ymmärtää mikä valtio on ja mitä sen parlamentarismi tarkoittaa, se ei todella ole sitä mitä meille syötetään, kyllä valtio ja parlamentarismi ovat vain omistavan luokan koneistoja, jolla pidetään valtaa kansasta, kansan varoin. Ja koska näin on, ja koska niin valtiosta kuin ammattiliitoista huolehtii sosialidemokraatit ei ole ihme että työläisen osa on aina heikoin. Hegemonia usko parlamentarismiin ja valtioon tulee hävittää, jotta voimme alkaa vaatimaan omiamme takaisin näiltä niljakkailta roistoilta, jos ei puhein niin ainakin talikoin. Ja tähän tarvitaan kovempia kavereita kuin nykyiset, meitä työläisiä kauppaavat ammattiliittojen monet iljetykset.
Punakaartien keskusjärjestö kannattaa paikallisten solujen muodostamista ja niiden tulee oppia toimimaan oikein ja johdetusti, jopa ilman keskuselintä, työväenvallankumouksen hegemonian ohjaamana. Näin muodostuva hierakia on voittamaton, sillä soluja on tällöin tuhansia, eivätkä ne ole lainkaan kirjoissa ja kansissa. On mahdoton iskeä niihin samaan aikaan, kun koko kansallinen ja globaali talous on romahtanut ja palkatta jäänyt väkivalta koneisto kaipaa ruokaa perheilleen, ja samaan aikaan kuin kaikki muut työläiset. Tällaiset solut kaivautuvat tällöin esiin julkisuuteen johtamaan ja näin ne alkavat johtamaan maa- kauppa- ja teollisuuspääoman haltuunottoa niin kaupungeissa kuin maaseudulla yksissä tuumin, yhteistä strategiaa noudattaen.
Punakaartien keskusjärjestö
Hannu Rainesto
