Perussuomaliseen elämän ristiriitaan, analyysi heidän ristiriitaiseen sisäiseen maailmaansa

Kuten jo varmasti kaikki tiedämme, ovat Perussuomalaiset rikkoneet erottamisillaan sääntöjä useamminkin. Porukkaa leimaa täydellinen kyvyttömyys käsitellä ylipäätään ongelmia siis erityisesti sisäisiä ja ulkoisia ongelmia. Ulkoisia kuvaa hyvin tämä monokulttuurisuuden ylistäminen ja monikulttuurisuuden tuomitseminen.

 Vertaamalla nyt näitä tietoomme saatettuja ongelmaryhmiä toisiinsa, huomamme että ne selittävät hyvin ristiriitaisesti samaa asia. Kyvyttömyyttä käsitellä asioita laajemmin niiden todellisissa, yksityisissä, erikoisissa ja yleisissä yhteyksissään. Erilaisuus tuomitaan, vaikka juuri erilaisuudesta sikiää mahdollisuus, kuten heidän joukossaan puolestaan ristiriitaisesti kilpailukyky yhteiskuntaa ylistetään. Tiedämme myös kansojen sekoittumisen merkittävyyden myös rotujen terveyden kannalta tärkeäksi. Niinpä mono kulttuurisuus tarkoittaa rodun ja kansan kulttuurin sisäistä tuhoutumista ja vastaavasti monikulturisuus rodun ja kulttuurin sisäistä ja ulkoista kehittymistä.

 Rasistisella mielellä on ristiriitansa jota se ei osaa käsitellä, koska se pelkää erilaisuutta. Yleisenä ilmiönä tämä esiintyy niinkin hullussa ja yleisessä ilmiössä kuin auktoriteetti uskossa, jota pj. Soini heille edustaa, mutta joka paljastaa silti vain tyhjän populismin. Auktoriteetti usko toki heijastu laajemminkin suomalaisessa asenteessa, tiedämmehän sen, että jos mielipide tai kirjoitus tulee ulkoapäin se on merkittävä, mutta jos sisältäpäin, hyvin perusteltukin sitä ei edes huomioida.

Nyt, kun olemme havainneet tämän persu ongelman, voimme tarkastella samaa muiden kohdalla ja todeta että ei kaukaa lippaa heilläkään. SKP mm. on osoittanut kyvyttömyyttä erilaisuuteen, mutta niinkin merkillinen ryhmä kuin Keravan pikku punikit eli PTAJ järjestö, syyllistyvät samaan.

Tarkastelua laajennettaessa, tulee pakosta huomioitavaksi, onko heillä enemmänkin ilmiössä yhdistäviä tekijöitä ja löytyyhän niitä. Kirjoitushan selittää ne esiin, joten siitä nyt miettimään niin ei tarvitse toistaa.

Ääripäissä on siis samaa traumaa, joka paljastuu suvaitsemattomuutena, vaikka luulisi sen olevan niillä vastakohtaista niin eipä olekaan.

Mutta mitäs siinä heidän välissään, siellä missä ei ristiriitaa edes tunnu olevan, mitä siellä sitten on, tyhjyyttä vai?

Hannu Rainesto

Sosialismiin siirtymisessä huomioitavaa

Sosialismiin siirtyminen edellyttää kehittyneen kapitalismin. Juuri niin, siksi analyysit ovat tärkeitä, koska kapitalismi selvästi on kurjistamassa kansaa ja pysäyttämässä pääoman kiertokulkuaan ja tämä kehitys täytyy ymmärtää joka hetki oikein. Nyt ei näin ole, meitä ympäröi, jos jonkinlaiset selittäjät, jotka samalla sulkevat toisia ulos, kuten nyt vaikkapa tämä SKP ja PTAJ järjestö.
Tietyissä kehitysoloissa kapitalismi parantaa elämämme, siksi se olikin hyvä tuotantopa verrattuna kaikkeen menneeseen. Mutta ei ole sitä enää silloin, kun sen kurjistamiskierre alkaa, kuten nyt on käynyt jopa globaalissa mitassa. Jokainen päivä lisää kurjistumista on myös päivää lähempänä vallankumousta!

Kommunistit kyllä kritisoivat kapitalismia, se on heidän roolinsa, mutta heidänkin pitää nähdä asiat laajemmissa yhteyksissään joissa ne ovat kehityksen alaisia. Suomalaisilla kommunisteilla on ihan sama vika kuin muualla, sanonkin heitä tällöin vale-kommunisteiksi, jos eivät halua ymmärtää yhteiskuntien kehityslakeija oikein. Jotkut heistä jopa opettelevat kommunistisia teorioita erilaisin huvittavin nimityksin antamissaan kerhoissa, mutta täysin dogmaattisesti. Näiden yhteiskunnallisten kehityslakien olemassa olon kieltäminen, se vasta virheellistä on, osoittaa hyvin Marxin meille esiin antama tuotantotapojen ketjuuntumisen logiikka.

Kommunisti joka ei ymmärrä kapitalistisen vaiheen tekijöitä eikä prosessia kohti sosialismia on auttamatta dogmaattinen kuin kivettynyt muumio. Dogmatismi ei kuulu kommunismiin, koska kommunismi perustuu aina materian ikuiseen liikkeeseen, dialektiseen materialismiin. Kommunismin kehitys on auttamatta samojen dialektisten kehityslakien alainen kuin kaikki muukin yhteiskunnallinen materia, kuten kapitalismin kehitys. Vääntää siitä väkisin jotain muuta, kuten kansojen pakottamista siihen mihin yhteiskunnallinen kehitys ei ole vielä valmis, kuten vallankumoukseen on suurta harhaa. Tällainen heidän näkemyksensä on täysin virheellinen, väärä näkemys vallankumouksesta.

Yhtä väärä näkemys on myös se, etteikö mitään voisi tai ei olisi välttämätöntä tehdä, totta kai on, sillä kehitystä voi muuttaa, hidastaa tai nopeuttaa kunhan sen tekee oikein. Tulevaisuuden nopeuttaminen koskee kommunisteja, sen sijaan kapitalismin hidastaminen sitä hoitamalla ei. Tulevaisuuden nopeuttaminen tapahtuu mm. ennakoimalla tulevaa, kuten valmistautumalla siihen loogisteoreettisissa prosesseissa luomalla skenaarioita, malleja ja koestaa kehitettyjä prosesseja. Tässä ilmeneekin samalla kommunistien tämän aikakauden päätehtävä, rakentaa toimiva malli tulevasta yhteiskuntamuodostumasta. Tieteen teoreettinen tosiasia on, että mitään ei voi kumota, jos ei ole sitä millä se kumotaan. Muuten edessä on vain tyhjiö, tila jossa ei ole kuin kaaos. Jos tätä mallia ei ole tai se on perin virheellinen, ei syntynyttä sillanpääasemaa pystytä pitämään, kuten rakentamamme Neuvostoliiton kehitys meille opetti.

Suomalaiset kommunistit ja ylipäätään maailman kommunistit näyttävät tämän edellä kirjoittamani systemaattisesti ja uskonomaisesti kieltävän ja he ovat tässä täysin väärässä. He kuuntelevat vääriä lähteitä, vääriä teoreetikkoja, vääriä järjestöjä ja puolueita joilla ei todellisuudessa ole heille antavaan kuin intoa, lippuja ja romanttisia näkemyksiä teorian ja järjen sijaan. Heidän tulisi olla skenaarioiden etunenässä, heidän tulisi luoda kehitysprosessi malleja ja koestaa niitä loogisissa prosesseissa, heidän tulisi olla hypoteesien luojien eturintamassa. Mutta mitä he tekevätkään, he sensuroivat tällaiset henkilöt häiritsemästä itseään, mukamas yhteistyökyvyttöminä, vaikka he itse ovat näitä ainoita yhteistyökyvyttömiä. Hei eivät kanna sitä vastuuta jota julistavat, he ovat kuin uskovia jotka väittävät näkymätöntä näkyväksi ja hidastavat vain väistämättömän syntyä.

Hannu Rainesto