Uusi asia on aluksi määrällinen kertymä, enne harppaustaan uuteen
Romantiikka ideologian korvikkeena on hyvä esimerkkejä siitä
mitä tapahtuu, kun kuulija hurahtaa juttuun täysillä ilman kritiikkiä.
Romatiikka innoittajana on aivan erinomainen työkalu
kehittää ihmistä, puolueita ja niiden soluja. Mutta jos ihmiseltä puuttuu
yksinkertaisesti sivistystä, niin sitä pitää hankkia muilla keinoilla.
SKDL:n palauttajat ovat saaneet omat sokeat ihastuksensa,
myös romanttisesti. Sosialismi on ollut kriisissä jo monta vuotta. Aina kun
jokin sen osapuolista ilmoittaa ongelmistaan aatteen levittämisessä, niin fanaattisimmat
SKDL:n puolestapuhujat ovat tietävinään, että ongelma on se, kun ei olla menty historiasta
herättämään SKDL:n kuollutta ruumista. Se on jo sikäli tyhmä väite, että
kansainvälisistä toimijoista jokainen vanhaan nojautuva sosialismi hanke on
edelleenkin rapakunnossa, ja jos otetaan koko sen olemassaolon aikainen
kannattajuus huomioon, on se sitä ollut aina. Toki sosialismin nousukäyrä voi kääntyä
eksponentiaalisen pystysuoraksi, kunhan palaset loksahtavat lopullisesti
kohdalleen, kurjistumisen ylittäessä globalisaation kestokyvyn. Tämä onkin sitä
marxilaista perusteoria kapitalismista.
Sosialismi ja kommunismi eivät ole ilmainen lounas, vaan
menestyneimmätkin hankkeet tässä ovat pistäneet käsittämättömiä summia toimintansa
kehittämiseen, mutta aina väärin strategiansa arvoineena. Suomessa ei
yksinkertaisesti ole sellaista ideologista mahdollisuutta näköpiirissä, että
niillä polkaistaisiin edes yhtä sosialistista puoluetta kasaan saati maailmalle.
Toivonkin lisää kokonaisvaltaista ajattelua, kuolleiden ruumiiden
palvomisen sijaan. Se, että joku ismi on unohdettu tai joku ismi on pinnalla,
ei tee siitä itsessään mitään ratkaisua. Vasta sen asian syvällinen
ymmärtäminen ja hyödyntäminen oikeassa paikassa oikealla tavalla näyttää asian
todelliset hyödyt.
Punakaartien keskusjärjestö kutsuu kaikkia kommunismia mielestään rakentamaan
pystyviä yhteiseen pöytään. Ilmoittautua voi Hannu Rainestolle.