Uusi asia on aluksi määrällinen kertymä, enne harppaustaan uuteen

Romantiikka ideologian korvikkeena on hyvä esimerkkejä siitä mitä tapahtuu, kun kuulija hurahtaa juttuun täysillä ilman kritiikkiä.

Romatiikka innoittajana on aivan erinomainen työkalu kehittää ihmistä, puolueita ja niiden soluja. Mutta jos ihmiseltä puuttuu yksinkertaisesti sivistystä, niin sitä pitää hankkia muilla keinoilla.

SKDL:n palauttajat ovat saaneet omat sokeat ihastuksensa, myös romanttisesti. Sosialismi on ollut kriisissä jo monta vuotta. Aina kun jokin sen osapuolista ilmoittaa ongelmistaan aatteen levittämisessä, niin fanaattisimmat SKDL:n puolestapuhujat ovat tietävinään, että ongelma on se, kun ei olla menty historiasta herättämään SKDL:n kuollutta ruumista. Se on jo sikäli tyhmä väite, että kansainvälisistä toimijoista jokainen vanhaan nojautuva sosialismi hanke on edelleenkin rapakunnossa, ja jos otetaan koko sen olemassaolon aikainen kannattajuus huomioon, on se sitä ollut aina. Toki sosialismin nousukäyrä voi kääntyä eksponentiaalisen pystysuoraksi, kunhan palaset loksahtavat lopullisesti kohdalleen, kurjistumisen ylittäessä globalisaation kestokyvyn. Tämä onkin sitä marxilaista perusteoria kapitalismista.

Sosialismi ja kommunismi eivät ole ilmainen lounas, vaan menestyneimmätkin hankkeet tässä ovat pistäneet käsittämättömiä summia toimintansa kehittämiseen, mutta aina väärin strategiansa arvoineena. Suomessa ei yksinkertaisesti ole sellaista ideologista mahdollisuutta näköpiirissä, että niillä polkaistaisiin edes yhtä sosialistista puoluetta kasaan saati maailmalle.

Toivonkin lisää kokonaisvaltaista ajattelua, kuolleiden ruumiiden palvomisen sijaan. Se, että joku ismi on unohdettu tai joku ismi on pinnalla, ei tee siitä itsessään mitään ratkaisua. Vasta sen asian syvällinen ymmärtäminen ja hyödyntäminen oikeassa paikassa oikealla tavalla näyttää asian todelliset hyödyt.

Punakaartien keskusjärjestö kutsuu kaikkia kommunismia mielestään rakentamaan pystyviä yhteiseen pöytään. Ilmoittautua voi Hannu Rainestolle.