Mitä vallankumouksellisuus on tänään

Uskokaa tai älkää, maailmassa on tällä kertaa kaksi suurta voimaa jotka haluavat globaalin maailman, toinen on kapitalismi, ja toinen on kommunismi. Muita voimia tässä ei sitten olekaan, sillä uskonnotkin jakavat mieluummin toisensa ulos, kuin keskittyisivät maailmanvaltaan. uskonnot uskovat kapitalismin voimaan, ne siis ratsastavat kulloinkin voimassa olevalla vallalla.

Kapitalistinen halu on alistaa maailman yksilökeskeisesti yksityisille pääomilleen, kommunistien vastaavasti jakaa maailma työläisten kanssa tasan.

Kyse ei siis ole yhtään tämän kummemmasta, mutta koska kaikki valta on nyt kapitalisteilla, on se sitä myös työläisten päässä hegemonian voimalla. Muistammehan mitä hegemonia tarkoittaa, sitä itseään vastaan vapaaehtoisesti toimimista, kun työläinen kannattaa ruoskijaansa.

Mitä vallankumouksellisuus on tänään tässä konkreettisessa tilanteessa, sen voin teille kertoa tuhannennen kerran ja kerran vielä, vaikka suuressa kansankokouksessa.

 Soisi jo järjen voittavan radikaalin päänne ja aloittaa kieltämään uskonsa historian tarjoamaan joukkovoimaan jota ei enää ole eikä tule kuin joukkojen kurjistumisen kautta. Muuta tietä meillä ei ole kuin järjen tie, ja sen tulee nyt riittää tämän pysähtyneisyyden voittamiseksi.

Vallankumous ei ole, kuten oletetaan joukkovoiman näyttöä vaan puhtaasti tuotantotavan muutos prosessi, joka varmistetaan työväenpuolueen voimalla, mutta tehdään työläisjoukkojen vapauttamiseksi. Siitä käsitys joukkovoimasta vallankumouksen tekijänä. Historiallinen tulkinta asiassa on väärä tähän aikaan, sitä ei siis voi ottaa historiasta, kuten kommarimme nyt kaikkialla ymmärtämättömyyttään tekevät.

Hannu Rainesto

Koulutus koulutuksen vuoksi, tutkimus tutkimuksen vuoksi

Kyseenalaistan käsitykset, että pitää opiskella opiskelunvuoksi, että opiskelulla ei tarvitse olla tavoitetta, varsinkaan hyödyllistä tavoitetta. Opiskelu ei ole yhtä kuin perustutkimus, joka ei välttämättä johda mihinkään, mutta perustutkimus sulkee sentään samalla tuon tutkimussuunnan tarpeettomana. Opiskelun on tähdättävä johonkin jota opiskelu alue edellyttää.

Risto Koivula sanoo; Perustutkimuksesta ei tiedetä, mihin se johtaa. Sellainen toiminta taas, josta tiedetään täysin ennalta, minne johtaa, ei ole tiedettä, ainakaan enää. Tosin sekin on varsin todennäköisesti peräisin tieteestä perustutkimuksesta olennaisilta osiltaan.

Tiede on osa kehittämistä, siitä ei koskaan tiedä, mihin se johtaa, mutta hypoteesi olettaa, että johonkin. Tieteen tarkoituksen tulee olla hypoteesien todistamista tai hylkäämistä...

Tieteen lähtökohtana tulee kehittää utopioita, niistä hypoteeseja ja lopulta hypoteesien todistamista...

Tieteen filosofia on sitä mitä meidän tulisi kaikkien ymmärtää. Sen saaminen kouluihin oppiaineeksi olisi ensiarvoista. Opettakaa lapsillenne tieteen filosofiaa, sanokoon koulu mitä lystää. Mitään niin hyödyllistä ei voi elämässään oppia, kun mitä tieteen filosofia meille tarjoaa. Tämä opiskelu ja sen omaksuminen jo itsessään takaa suurimamme osalle meistä kyvyn arvioida myös yhteiskunnan eri tekijöitä ja niiden keskinäisiä suhteita, kuten tuotantosuhteita.

Hannu Rainesto