Materia, materialismi on vakiintunut termi filosofiassa.

Ajattelu on energiaa, materia on energiaa, energia ja ajattelu ovat materiaa ja sen liikettä. Sosiaalinen energia eli materianliike, on kuitenkin filosofisesti kiinnostavin näistä, muut energianmuodot pätevät paremmin luonnontieteiden parissa.

Sosiaalinen materian liike, joukkojen psykologia, ajattelumme ne ovat niitä välineitä, joilla selitetään yhteiskunnallista olemistamme ja tajuntaamme. Talous on osa tätä olemista, mutta pääomalla on ihan oma logiikkansa. Yksityisen pääoman logiikka paljastaa yksityisen pääoman olemassaolon kierouden, siksi se pitää jokaisen työvoimaansa myyvän tuntea.

Yksityisen pääoman lopettamisella, muutamme kuitenkin koko pääoman logiikan kaikkia palvelevaksi, nykyisten ahneiden rikkaisen sijaan.

Energia on fysiikan käsite, samoin kuin massakin, mutta materian sosiaalinen liikemuoto johon ajattelukin liittyy, on erityinen liikkeen eli muutoksen muoto. Fysikaalisessa energiassa sitä ei voi mitata, vaikka eräs "filosofi", nimittäin JUURI TUO HANNAH ARENDT sellaistakin esitti! (Tämä kappale Risto Koivulan).

Marxilainen, kolmen keskeisen opin kokonaisuuden ymmärtäminen on se selittäjä, jota kaikki, myös kapitalistimme hyödyntävät luokkataistelussaan. Kapitalistit työväestöä vastaan ja työläiset itseään puolustaessaan. Tämän ymmärtäminen on keskeisintä ymmärtämistä mitä työläisen pitää elämässään ymmärtää.

Hannu Rainesto

Kommunistiemme absurdeja ajatuskulkuja

Seuraavassa tramaattinen filosofinen ongelma, joka on johtanut työväenliikkeen vallankumousta vuosikymmeniä harhaan, koska ei ole osattu asettaa vallankumousta, sen sisältöä ja muotoa, kulloisenkin aikakauden vaatimusten mukaan. Tehtävä olisi ollut helppo, mutta ehkä juuri siksi vaikea. Onhan asioiden pelkistäminen niiden läpikohtaisen teoreettisen tuntemisen edellyttävää. Tässä mieluusti muistutan piispa Willem Occamista että abstrahointi prosessista. Tässä kohtaa syyllisiä ovat kaikki kommunistiset ryhmittymät niin Suomessa kuin ilmeisesti koko maailmassa!
Mikä tällaisessa, tällä kertaa Heikki Männikön julkisuuteen tuomassa, näennäisesti niin hyvältä kuulostavassa kertomuksessa oikein mättää, tarkastellaan sitä hieman lähemmin laajan kirjoituksen yhden kappaleen osalta. Tässä työssä tarvitaan Marxinkin niin paljon käyttämää analyysimenetelmää, abstrahointia, käsitteiden purkamista ja kokoamista, että asioiden tarkastelua epäsovinnaisen kuuloisesti uusi näkökulmia etsien ja selittäen.

Heikki Männikkö kirjoittaa;

”””Marxin keskeisin historiallis-filosofinen johtopäätös oli kapitalismin kumoamisen välttämättömyys yhteiskunnallisessa vallankumouksessa, jonka subjekti on työväenluokka. Tämä päämäärä oli Marxin ja Engelsin toiminnan tärkein motiivi. Mutta Marx ei sanonut millainen rakenteeltaan on kapitalismin tilalle pystytettävä työväen hegemoniaan perustuva valtio ja miten tämä yhteiskunnallinen vallankumous tapahtuu. Se syntyy yhteiskunnallisen käytännön ja luokkataistelun prosessissa.””” Männikön koko kirjoitus löytyy linkistä; https://asiakas.kotisivukone.com/files/kansanaani.kotisivukone.com/kns6-13.pdf  sivu 8.

Työväenluokan siis pitäisi tehdä vallankumous, mutta hallitseva luokkahan on sen vallannut hegemoniallaan lähes täysin, miten se siis voisi olla tekijä, vaikka se onkin samalla vallankumouksen tavoittelema kohde. Työväenluokasta ei ole ollut vallankumouksen tekijäksi ei vissiin koskaan ja tämä on luettavissa myös Marxilta suoraan hänen kurjistumisteoriastaan. Tässä Männikkö siis toistaa vanhaa käsitystä miettimättä, purkamatta käsitettä yhtään.

Toinen perustavanlaatuine käsite ja tieteellisen ajattelun vastainen virhe on, tuudittautuminen siihen että vallankumous järjestäytyy sitten itsestään, sosialistisessa käytännössä. Ensinnäkin, mikään vallankumous ei ole mahdollinen kuin uuden järjestelmän vanhan tilalle asettamisessa ja asettumisessa. On siis oltava jo ennakkoon selvä käsitys siitä mitä tehdään ja mitä tilalle asetetaan, millä vanha kumotaan, sillä tyhjällä ei kumota mitään. Jos kuvittelemme että teemme vallankumouksen, emmekä aseta silti tilalle mitään vaan odotamme muutosta sitten joskus jostain syntyväksi, emme tee silloin vallankumousta vaan uskomme revisionismiin, siihen että kaaoksesta syntyy järjestys uskomuksiemme mukaisesti. Tässä on vielä sekin virhe Männiköllä, että hän sanoo uuden valtion syntyvän luokkataistelun prosessissa sitten vallankumouksen jälkeen, siis luokattoman yhteiskunnan luokkataistelussa, tämä on jo absurdia parodiaa, mieletön epälooginen olettamus.

Männikkö kuten koko joukko vanhoja marxilaisia ja leninistejä on hyvässä uskossaan, hyvissä tarkoituksissaan kuitenkin hyvin epäjohdonmukaisia eli epätieteellisiä. Tämä ei kuitenkaan voi olla näin, kyllä vallankumousta tulee johtaa siihen tieteellisesti pätevät, oikeat valistuneet työväestön omat etujoukot. Koska kukaan ei ole koskaan riittävän pätevä, pitää johtavan, uutta yhteiskuntaa rakentavan joukon muodostua useista asiaan oikein suhtautuvista, asian laajan kokonaisuuden, marxilaisen kolmen keskeisen opin ymmärtävistä ajattelijoista. Tämä on välttämättömyys jo ennen vallankumouksellisen tilanteen syttymistä, jotta jo mainitsemani tieteellinen, ennakoiva ehto muutokselle täyttyy. Itse H hetken johtajuus, voi tapahtua aivan eri joukon toimesta ja jopa vain yhtä johtajaa seuraten, mutta vallankumouksen sisältöä ei se voi muuttaa.
Kalifiksi kalifin paikalle voi siis asettua vain uusi teoria, tämän takaa jo tieteen filosofinen tarkastelu, tieteen vallankumouksen yhteydessä tai sitten tämä maailman tieteenjohtava teoria tulee kumota, uudella teorialla! Vallankumous on verifiointia, muutoksen hyväksymistä ja todistamista käytännön tasolla siitä teorian muodostaen uuden teorian aikanaan kumottavaksi.
Kehotankin edelleen kaikkia marxilaisuudesta ja vallankumouksesta innostuneita perehtymään ensimmäiseksi tieteen filosofiaan ja tieteen vallankumouksen teoriaan. Tässä auttaa jokaista meistä Leon Trotskin ”Jatkuvan vallankumouksen teoria”, joka löytyy kirjana kirjastoista ja toverien hyllyistä että materian liikemuotojen ymmärtäminen, joka puolestaan sisältyy marxilaiseen filosofia oppiin.

Hannu Rainesto

Kommunistien harhauskosta kohti työväestön taistelua!

Edelleen kommunistimme uskovat, että historiassa on se paikka, jossa kerrotaan, miten tulevaisuuteen siirrytään, mutta eivät ole sitä vielä löytäneet.

Mieluusti lyhennä heidän taakkaansa ja kerron, ettei siellä ole sellaista paikkaa, sen paljastaa jo kapitalistien menestyminen sekä työväenluokan jatkuva kurjistuminen ja kommunistimme määrän ja laadun kutistuminen. 

Työväenluokan vapauttaminen orjuudestaan ei tapahdu katsomalla, saati menemällä taaksepäin historiaan, vaan aivan samoin kuin kapitalistien edistyminen, katsomalla ja menemällä eteenpäin!

Viisas osaisi ottaa edes mallia ja kehittää siitä uutta ja parempaa, tyhmä vain etsii ja matkii mennyttä. Erialisuudessa on eteenpäin vievää voimaa, samanlaisuudessa vain massan voimaa.

Tulevaisuus otetaan, kuten kapitalistikin sen tekee, he tosin väärin, riistämällä luonnon lyhytnäköisesti omaksi hyödykseen, mutta tyhmästi lapsiaan vastaan.

Me kommunistit otamme tulevaisuuden, ensin vapauttamalla työväenluokan kapitalistien orjuudesta, sen jälkeen ottamalla vastuun luonnosta tuottamalla vastuullisesti ja tarveharkinnaisesti yhteiskunnan tarvitseman välttämättömän tavaran, sekä jaamme sen tasa-arvoisesti.

Työväestön tulee siirtyä porvarin luomista aloitteista aatteelliseen toimintaa, omien aloitteiden tuottamiseen. Sillä vain siten se voi löytää tien ulos alisteisesta tilastaan. Työväestön puolueiden tehtävä ei ole olla toteuttamassa porvariston politiikkaa, vaan yksiomaan vapauttaan meitä siitä. Työväenpuolueiden tulee ottaa aloite haltuunsa, eikä sitä voi löytää valtuustoista, lautakunnista vaan ainoastaan aatteellisesta, tieteellisestä, työväestön omasta perustasta.

Kapitalistien luoma parlamentarismi on petos, joka on työväestölle syötetty, mutta nyt on tullut aika tämä tarjoilun kieltämiseksi. Aseetkin on meille tähän jaettu suuren lakkoaallon muodossa, jolla lopetetaan porvariston kansaa halveksiva ylivalta, ennen kuin se syöksee kansamme lopulliseen kurjuuteen.

Ryhtiä työläiset, ryhtiä puolueemme, nyt on siirryttävä puolustuksesta hyökkäykseen. Jos tämä ei kelpaa johtajillemme, tulee heidät erottaa jarruina voimamme tieltä!

Hannu Rainesto​