Hypoteesi R-T-(R¹-T-r1) = ur-T-ur1.

Ei siis vaihdeta tavaraa- tavaraan, vaan vaihdetaan raha- tavaraan ja tavara takaisin- rahaksi, raha tässä välillä laitetaan tuottamaan lisäarvoa työvoimaa kuluttamalla so. (palkkatyön orjuus), niin saadaan pääomaa. Siis sitä rahaa, joka ottaa vallan yhteisön yli yksilöiden kautta. Hypoteesini; Jos tämän ketjun kolmas lenkki eli R¹ (pääoma) ei palaudukaan alkuperäiselle rahan liikkeelle laittajalle vaan palautuu yhteisön haltuun, joka sijoittaa näin itselleen saadun rahan takaisin tavaraan eli tarpeeseensa. Näin olemme saaneet suljetun lisäarvoketjun, jossa siis pystymme tuottamaan pääomaa lisää, yhden kerran, mutta emme sitä pysty tekemään ketjutetusti. Jos sensijaan yhteisö sijoittaa rahan uudelleen niin, että se tuottaa uuden lisäarvon yhä uudelleen, nyt olemme saaneet yhteisölliseksi muuttuneen lisäarvoautomaatin. Tämä lisäarvoautomaatti, eroaa ns. valtiokapitalismista siinä, että valtio on lakkautettu. Se on siis erilainen yhteisö, kuin valtion muodostama. Valtio on korvattu yhteisöllä joka muodostuu eri päätuotantoalojen toimija ryhmistä, mutta joita ryhmiä linjataan neuvostoilla joissa on yhteisöjen edustajat mukana.  

Onko tässä jokin ongelma?-on, ja useampikin, nimittäin lisäarvon tuotto tuottaa aina kiihtyvää luonnonvarain hyödyntämistä, mutta koska tässä tapauksessa kiihdytin eli rahan ohjaaja, on yhteisö, on sen muu, kuin puhdas itsekäs käyttö mahdollista. Toiseksi, onko yhteisön hallitseminen mahdollista? - vastaan on, sillä Ihmiskunnalla on tasan yksi lopputulema ja se seuraa siitä yhtälöstä, että yksilö tarvitsee aina yhteisön ja yhteisö aina yksilönsä.

Mikä tässä mallissa huolehtii riiston poistumisen eli, että yhteisö ei ala syömään lapsiaan samalla, kun se välttämättä tarvitsee jäsenensä lisäarvoa tuottamaan??- Sosialidemokratia se ei ole, sen olemme varmaan jo nähneet, sillä sosialidemokratia luo juuri niitä valtionhoitaja metodeja joilla meitä uudistuvasti nujerretaan, sosialidemokratia luo tasapäisyyttä. Heidän ongelmansa on olla valtio ja sen  hoitaja ja nämä ovat molemmat vielä edelleen kapitalismia. Muutosta ei siis voi tapahtua porvaripuolueiden toiemstakaan, koska heistä ei kukaan muutosta tilaakaan. Päinvastoin siis kuin asia ameilel valheellisesti selittävät ja syöttävät. Katsokaamme asiaa tarkemmin, seuraavassa.

On tullut mielestäni selväksi (tässä todellisuudessa ympärillämme), että yksityinen pääoman omistus ei ole mahdollista, muuta kuin riiston muodossa. Myös se, että ei näytä olevan muuta vaihtoehtoa sille kuin yhteisöllinen omistus, mutta ei siis kuitenkaan sosialidemokraattisessa muodossa.

Molemmissa edellisissä tapauksissa riisto on mahdollinen, kapitalismissa se on sitä lainominaisuudessa, so. Kapitalismia ei voi olla ilman riistoa, siis toisen työn luoman uuden arvon pois ottamista sen tekijältä. Mutta eroaako se yhteisöllisestä pois ottamisesta? -ja vastaus on, että eroaa, mutta eroaako ratkaisevasti eli niin, että voidaan puhua niin että riisto on poistunut eikä vain muuttunut muuksi. Totesin juuri, että sosialidemokratiaa se ei voi olla, sillä se on vain yksityisomistuksen erilainen muoto. Mutta mitä sen täytyy olla, ollakseen erilaista, niin erilaista, että se korvaa yksityisomistuksen. Sen täytyy siis falsifioida kapitalismi, tuomalla tilalle uusi paradigma ja pystyä tällä uudella paradigmalla luomaan kokonaan uusi tapa lähestyä ja hoitaa lisäarvon moottoria eli lisäarvon uudistumiskierrettä. Mutta nyt siis täysin ilman yksityistä riistoa, mutta voidaanko sille sallia yhteisöllinen riisto jossakin muodossa? Mielestäni näin voidaan ainakin olettaa, jos se on väliaikainen muoto, jona aikana tapahtuu siirtymä pysyvään riistosta vapaaseen muotoon, teoreettisesta konkreettiseen kohoten. Tätä väliaikaa täytyy hallita yksi maaräävä, hallitseva joukko, muuten ei siirtymä onnistu..

Kuinka tämä sitten tapahtuu? Tämä väliaikainen siirtymäkausi, on saatava käynnistettyä niin, että se käynnistää itsensä kuoleennuttamisprosessin. Se on siis kuin madot kaurapuuro kattilassa, kun puuro loppuu kattila on tyhjä myös madoista, vain niiden kuoret ovat pohjalla, ja näin kattilalla on uusi käyttö edessään. Tässä täytyy syntyä nyt vallankumous niin teoriassa kuin käytännössä. Siis seuraavasti.

Aatetta tarvitaan tämän uuden paradigman valtaamiseen yhteiskunnallisena, sillä ilman aatetta ei ole voimia murtaa yksityisomistuksen aatetta. Aate on siis vastaan toista aatetta, kapitalismin aatetta. Toisella niistä on hallussaan tämä kehno nykyinen todellisuus, ja toisella mahdollinen kyky koota joukot kaatamaan tämä kehno todellisuus. Välissä ei ole mitään, joka voisi muuttaa tämän kumoamisen tarpeen. Ilman aatetta ei siis voida koota muutosvoimaa yhteen!! ja saada sitä toteuttamaan suunnitelmaa, muuttaa maailmamme yhteisöllisesti ohjatuksi ja hoidetuksi. Aatteeton muutos, muuttaa ehkä jotakin, mutta antaa vapaat kädet muutoksen tiimellyksessä vahvoille, se on siis vain paluu villiin tilaan, villiin kapitalismiin, sillä villissä tilassa suurissa joukoissa muodostuu vain vahvojen kartelleja ja taisteluiden kautta nämä valtaavat itsensä takaisin kapitalisteiksi. Ei siis noin esimerkin mukaan, vaan muutoksen on siis tapahduttava kokoavan aatteen kautta, jolloin voimme vaikuttaa tämän aatteen sisältöön jo etukäteen, ennen muutosprosessin käynnistymistä eli aatteellisen joukon vallan valtaamista itselleen. Tämä on taasen monien taisteluiden kenttä, mutta niiden summan tulee olla, riistosta vapaa maailma.

Aate on siis käynnistysmoottori muutokselle, ja joukot se voima joka käynnistetään.

Sosialistinen arvonlisäys, määräsuhteenlaki

Kapitalismin talouden peruslait, jotka tunnemme yleisesti kategoria kokonaisuuksina, riisto, arvonlisäys jne.. ovat niitä, joissa konkreettinen rahatalous kulminoituu. Sosialismissa on samoin, sielläkin on yleisesti kuvattavia taloudellisia kategorioita, lakeja, jotka muodostuvat konkretiasta käytännössä. Mutta koska sosialismi on meille olemassa vain hypoteesina, voidaan nämä kuvata vain kahdella tapaa, molemmat ennusteena, ensiksi vertaamalla sosialismin prosesseja kapitalismin prosesseihin, ja toiseksi puhtaana ennusteena.

Sosialismin talouden peruslait, kun ne ovat ensin korvanneet kapitalismin talouden peruslait, muotoutuu seuraavasti.

”Kansantalouden kehityksen suunnitelmallisuuden, määräsuhteen laki.” Ensiksi tämä laki vertaa itseään kapitalismin lakiin ”markkinat määrittävät työvoimasta maksettavan hinnan ja näin tavaran vaihtoarvon hinnan”.  Ja korostaa suunnitelmallisuutta kapitalismin työvoimatavaran riiston korvaajana. Toiseksi tämä sosialismin laki korvaa kapitalistisen ”arvolain”, joka on puhdasta riistoa eli riistolla lisättyä uutta arvoa ”määräsuhteella” eli sillä kuinka paljon kukin panostaa työvoimaansa hän samalla määrittää saamaansa korvausta työstään.

Tässä siis on vastakkain kapitalistinen arvonlisäys ja sosialistinen arvonlisäys. Niitä erottaa se, että toisessa arvo kertyy pääomaksi yksityiselle ja toisessa arvo kertyy yhteisölle. Molemmissa työvoimansa käyttäjä saa korvauksen, mutta kapitalismissa vain työajasta kun taasen sosialismista tuottamastaan tavarasta ja sen määrästä. Huomamme, että sosialismissa uutta arvoa tuotetaan ilman riistoa jota kapitalismissa ei voi koskaan tehdä. Sillä, jos kapitalismista poistetaan riisto eli yksityinen pääoman omistaja, lakkaa myös kapitalismi.

Tämä kirjoitus sisältää kolme lukua, ensiksi yleisen tieteellisen analyysin hypoteesille asetettavasta vaatimuksesta ja toiseksi luvun sosialistisesta arvonlisäyksestä ja kolmanneksi sosialistisen arvonlisäysmekanismin konkreettisemman kuvauksen.
Varsinaista konkretiaa, jota ei voi konkreettisen kohteen puuttuessa esittää, voi ainoastaan mallintaa hypoteesina. Tässä seuraavaksi esimerkki siitä mitä vaatija porvari vaatii sosialismilta esitettäväksi; Sosialismissa on siis pankki, josta puutuu keinottelu sijoitustoiminta eli yksi tärkeimpiä riiston muotoja, joka on korvattu kestävänkehityksen täyttämällä ”määräsuhteella”. Pankki lainaa rahaa (arvon vastiketta), jota se saa valtiolta, jolle kertyy arvonlisäyksessä pääomaa. Ei siis vaihdossa markkinoilla kuten kapitalismissa, vaan ”määräsuhteessa” tuotettuna uutena arvona. Pankki saa lainaansa takasin valtiolta sen mukaan mitä valtio on päättänyt pankin varallisuudeksi. Ei siis rahan saaneelta (tunnetaan kapitalismissa velallisena), jonka tekemä uusi arvo siirtyy valtiolle vaan valtiolta tästä kertymästä. Koska ei ole velallista, ei ole velkasuhdettakaan, on vain vastuu tehdä se mihin raha on annettu. Valmistuttuaan tämä uusi tavara, mikä nyt onkaan lisää yhteiskunnan varantoa, mutta ei anna yhteiskunnalle keinotteluoikeutta (ns. kuplaa esim. asuntokuplaa) tällä varannolla. Tämä menetelmä poistaa talouden epävarmuuden, se poistaa roskakulutuksen, luonnonvarojen riiston, Ihmisen tavarana olemisen eli Ihmisen riisto, velkasuhteet ja niitä hoitavat osapuolet jne.. En tiedä, taitaa olla aika sairasta vastustaa tätä ja jatkaa keinottelua, Ihmisen riistoa ja typeriä velkasuhteita.

Nämä ovat tässä asioita joita kansantaloustieteen oppituolien yliopistoissamme tulisi tutkia, mutta ne tutkivatkin vain kapitalismia ja sen rahatalouden kiemuroita, mutta ei kapitalismin tuottamia Ihmiseen kohdistuvia vääryyksiä. Ei, niitä se ei edes tunnista olemassa oleviksi.

Mutta vielä on ratkaisematta tärkein kysymys eli kuinka uusi maailma uudistaa pääomaansa vai voiko se tulla toimeen ilman pääomaa.

Jos pääoma tarvitaan, tulee sitä myös uudistusprosessissa lisätä. Mikäli siitä voidaan luopua, niin uudistamisprosessia ei tarvita tai se on voitava korvata jollakin kokonaan uudella paradigmalla, mutta joka täytyy siis myös voida falsifioida ajan kehityksessä. Tämä saattaa olla vaikeaa, jos prosessissa ei ole uutta luovaa kehitystendenssiä sisällään.

Hallintomallin kannalta tämä on melko samanlainen ongelma, aina on joukot joita tulee hoitaa niiden ykseydessä yksilöihinsä. Yksilöin ja yhteisön ykseydessä, aivan samoin kuin miehen ja naisen välinen välttämätön ykseys.

Esitin ratkaisuksi, että jos kehitetään uusi malli siirtymäkauden kuoleentumisen aikana, mutta silloin ei voida aloittaa muutosta tietämättä päämäärää ja se tulee tietää, muutoin ajaudutaan taasen takaisin villin kapitalismin tilaan.

Muutos voidaan siis sallia väliaikaisessa tilassa tapahtuvaksi, mutta se pitää olla ennakkoon tiedossa ja sen lopputulema tulee olla jo alkuasetelmassa asetettu, muutoin lopputulemaa ei voi tuntea.

Ongelma on siis vain teoreettinen, sillä tavalla, että se rakentuu suhteesta yksilön ja yhteisön ykseyteen. Ongelma on siis dialektinen (tietoteoreettinen) ja materialistinen (objektiivinen), ja jo ennakkoon historiallinen eli hallittu.

Mutta siis edelleen, tuotannon uudistamisprosessi eli uuden arvon luontiprosessi, tulee tuntea ennakkoon. Ja millainen se sitten on.. siihen tulee antaa vastaus myös ennakkoon. Vastaukseni on siis seuraavan kaavan mukainen ur-T-ur¹.

Ja nyt sitten selittämään sitä: ur = uusiraha so. Raha joka ei enää ole yksityisessä omistuksessa. T = tavara, ja ur¹ = uusiraha lisättynä uudella arvolla (työvoiman käytöllä), joka syntyy arvonlisäyskierrossa, kierron aina kiertäessä uudelleen pääoman samalla kasvaen. Nyt siis ensimmäinen neropatti jo huudahtaa, valtiokapitalismia!! mutta hän joutuu pettymään samantie, kun muistaa, että valtio on lakkautettu ja kuoleentunut siirtymäkaudenaikana, madot vain jäivät kattilan pohjalle.... Mitäs nyt? Ei mitään muuta, kuin joudumme uudenajan kynnykselle katsomaan uuden arvoa luovan tuotantotavan syntyä, tuotantotavan joka ei enää synnytä riistoa.

Kuinka niin, on seuraava ihmettelynaihe, syntyyhän tuossa myös tapahtumana, luodun uuden varannon luovutus pois itseltä. Niin tässä tapahtuukin, mutta ei enää itseltä, sillä yksityisomistuksen lakkauttamisen myötä, lakkasi myös maanomistus, jolloin emme koskaan omista raaka aineita itse, vaan aina ne omistaa vain yhteisö. Saamme siis toteuttaa raaka aineiden jalostusta ja jättää jalostettu uusi arvo sen omistajalle eli yhteisölle jonka ykseyden osa olemme. Jätämme uuden arvon siis kuitenkin välillisesti itsellemme, emmekä luovuta sitä pois, vaan saamme siihen yhteisöllisen omistusoikeuden. Hyväksymme mentaliteetiksemme siis, käyttöarvotalousmuodon ja vaihtoarvotalousmuodon sijaan niiden ykseyden seuraavasti. Yhteisön tuotantokaava ur-T-ur¹ ja kansalaisten omana yksityisenä tuotantomuotona T-r....r-T.

T-T on siis muuttunut ensin T-R.....R-T :si ja siitä R-T-R¹:stä eli kapitalistisesta arvonmuodostusprosessista uudeksi toisiaan tarvitsevaksi arvonluonti prosessiksi; ur-T-ur¹:si ja T-r....r-T :si, joka prosessi tulisi nyt hyväksyä uuden kommunistisesti järjestäytyneen yhteiskunnan tuotantomuodon arvoluontiprosessiksi.

Vaan eipä mennä aikaamme edelle, sillä nyt vasta esitetään hypoteesia julkiseen kritiikkiin arvioitavaksi. Lopputulos riippuu jatkokehityksestä, ja hypoteesin pätevästä hylkäämisestä tai hyväksymisestä. Hypoteesin virheet, eivät tietysti heti sitä kaada, mutta perustavanlaatuiset virheet kylläkin, mutta silloin saamme käsiimme uuden paremman hypoteesin, jonka on kuitenkin myös käytävä sama prosessi läpi.

Tässä prosessikehityksessä tapahtuu siis seuraavaa filosofisesti määriteltynä: Ensin käyttöarvo talousmuodosta muodostuu vaihtoarvo talousmuoto, dialektisessä muutosprosessissa jossa tuotantomuodot vuorottelevat historian kulussa. Paradigma seuraa paradigmaa, falsifioidessaan edellisen verifioituneen paradigman, näinhän se on mennyt tämä maailmanmeno. Tämä falsifioitumisprosessi ei kuitenkaan ole täysin itsesyntyinen automaatti, vaan sen kiihdytinmoottori on aate eli uuden yhteiskunnallisen paradigman muodostumisprosessi vanhan sylissä. Tämä muodostumisprosessi saa kasvunsa ristiriidoista joita ilmenee juuri tuotantosuhteissa ja muodoissa. Elämme jälleen tällaista aikaa, olemme muodostaneet ainekset uudelle yhteiskunnalliselle paradigmalle, eli siis sellaiselle joka muuttaa entisen vallankumouksellisesti uudeksi ja tarjoilee tämän ennen muutosprosessin alkua ja täyttää näin, jopa porvarillisen (nykyisen) normaalitieteen vaatimukset. Normaalitiede joutuukin nyt muuttamaan normaalina pitämiään tieteen reunaehtojen ja kehityksen määritelmiään ja tekeekin sen, joutuen yhä syvemmälle uuden paradigman saartamaksi, kohti todellista vallankumouksellista tilannetta, jossa se syrjäytetään ja korvataan uudella, nyt siis yhteisön ja yksityisen kansalaisen ykseytenä. Tämä onkin hyvin oleellinen ero, sillä se ei sisällä enää luokkaristiriitaa tuotantotavan määrittäjänä.

Normaalitieteen esittämien vaatimusten täyttymisen lisäksi tässä prosessissa tapahtuu se dialektinen kehitysprosessi jonka se tulee täyttää, ollakseen dialektisesti, materialistisesti ja historiallisesti pätevä.

Tässä tapahtuu myös se tieteen filosofinen tiedostus- ja kehitysprosessi, jonka Lev Trotski muotoili siirtymäkauden ohjelmaksi ja jatkuvanvallankumouksen teoriaksi ja jota jälkimmäistä teoriaa Karl Popper, Thomas Kuhn, Larry Laudan ja Imre Lakatos kehitti.

Huomatkaa nyt, että tässä kuvaamani prosessi on kuvattuna vain johdanto lukuna, eli sen kaikki eksaktit perusteet on kirjoitettuna erillisiin lukuihin, kukin omalle paikalleen. Ja nyt siis tämä on tehty vasta luonnoksina, miellekarttoina ja kaavioina.

Yleiset Filosofiset määritteet, tuotannolliset kansantaloudelliset - ja tieteen ja ns. normaalitieteen mukaiset teoriat on sijoitettu lopulta omille paikoilleen omiin lukuihinsa.

Tällainen kirjoittamisprosessi on välttämätön, jotta vuorovaikutus tulee turvattua ja ansaittu kritiikki julki lausuttua. Tuotekehitys, jollainen tämäkin projektini tavallaan on, on nykymaailmassa sellaista, että heti kehityksen ensiaskelilla tulee verifioitavaksi teorian joitakin osasia, jotta virheiden määrä lopullisessa teoriassa minimoituisi. Näin sen pitäisi kulkea myös tavaratuotannossa ja osin kulkee, mutta kapitalistinen, markkinatalouden kilpailu vääristää tämän prosessin.  Koska sen tulee salata itsekkäistä syistään keksintönsä loppuun asti, ja voi näin hyödyntää vain suppean määrän Ihmistietoutta. Virheethän maksaa aina kapitalismissa työläinen, irtisanomisina ja lomautuksina, joilla säädellään kannattavuutta.

11.2.2015 Hannu Rainesto

Tarkastamaton/verifioimaton versio 4.

Jos ongelma voidaan ratkaista teoreettisella "malli" tasolla, niin se käsittely periaate ja politiikka tasolla muuttuu läpinäkyväksi. HR 03

Voi teitä!


Anteeksi ihmiset, mutta olette täysin väärässä, pahasti ja totaalaisesti. Siis mistä, sanon että lähes kaikesta, koska olemme kaikki yhteiskunnan tuotteita joka yhteiskunta kuitenkin perustuu riistoon, huijaamiseen, eriarvosuuteen, murhaamisen ja te haluatte juuri tätä yhteiskuntaa, tätä kapitalismia. Olette täten osasyyllisiä ettekä edes tajua tätä, olette tyhmiä ja laiskoja. Mieluusti sanoisin että menkää vittuu, en halua teitä. Tätä en voi kuitenkaan sanoa, koska arvoni ja aatteeni estää sen minulta, ne kun haluavat että valistan teitä vaikka tiedän hyvin että se on täysin mahdotonta. Valistaminen puree vain jos siihen yhtyy kokemus, jota en voi kuitenkaan kenellekään teistä tarjota.

 
Milloin sitten olisitte oikeassa, minulle se on selviö tielle ei, ettekä myöskään ota neuvoa siitä vastaan, joten keksikää itse. Sen kuitenkin voin evääksi tarjota tähän seikkailuun, sillä sitä se on, kun löytää uuden polun selittää maailmaa oikein. Mutta se eväs, sehän on kolme keskeistä seikaa, jotka teistä jokainen voi oppia jos haluaa. Pääosa ei todella halua, mutta te poikkeavat jotka haluatte, teille sanon että ottakaa perustellisesti selvää neljästä keskeisestä seikasta. Ne ovat kaikki luonteeltaan materialistisia, objektiivisia ja todella valaisevia; Kansantaloustiede, sosialismin teoria eli valtio oppi, filosofia ja sen tietoteoria tekä tieteellisen tiedon rakenneoppi. Näillä eväillä saavuttaa peljon, ennemmän kuin jaksatte neillä. Siksi ne ovatkin hyviä, koska niistä ja niillä voi kokoajan oppia uutta pieninä paloina!