Tulevaisuus tarjoaa enemmän ja parempaa, kuin tämä suossa rämpiminen

Yhteiskunnat eivät voi olla keino rahastaa kansalaisia itsekkäitä pyrkimyksiä varten. Pitkän päälle se ei yksinkertaisesti voi toimia, kuten tuotantotapojen (tapa tuottaa välttämättömät yhteiskunnallisen tarpeet) muutospakosta huomamme. Meidän on pakko saada kaikki kuluttamaan eikä siihen luonnonvarat riitä, eikä ilman merkittävästi tasaisempaa tulonjakoa se edes onnistu. Myös minun mittarieni mukaan olemme tällaisen suuren muutoksen edessä, mutta ei pääominen ja vallan omistajat tahdo tätä hyväksyä, tarkoittahan se heidän määräävän asemansa menettämistä. Siis sotiako heidän puolestaan, ei varmaan kiinnosta ketään, vaikka edessä se on jos ei muutos muulla tapaa kiinnosta.

Kuinka tuottaa tulevaisuudessa, minkälaisessa yhteiskunnallisessa tuotantotavassa, jos ei kerran yksityisen pääoman omistamassa. Yhteisöllisen pääoman, mutta kuinka järjestää se, siinäpä tehtävää kaikille, sillä enää sitä tuotannon pyörää ei laiteta liikkeelle yksityisen omaisuuden haalimiseksi. Tämän lisäksi, ei meillä ole kuin marginaalisia voimia jotka haluaisivat tällaisen suunnittelun aloittaa, vaikka tehtävä on mitä kiinnostavin ja haastavin. Parhaimmillaan tällainen suunnittelu voisi avata ne umpisolmut joihin olemme nyt pysyvästi juuttuneet, kuten talouskriisien loputon uusiutuminen ja pysyvästi ostovoimasta syrjäytettyjen välttämätön sietäminen.

Olen saanut kenkää yhdestä jos toisesta poliittisesta ryhmästä, vain siksi että niissä pitää valtaa nykyistä pysähtyneisyyttä ylläpitävät voimat. He eivät yksinkertaisesti kestä ajatusta että joku muuttuisi, vaikka kaikki tunnustavat ongelmat, joita emme enää piiloittamaan pääse. Suurista, taloudellisista ristiriidoista puhuminen on yksinkertaisesti tabu näille nyky puolueillemme, joten surutta he heittävät ulos ne, joita yrittävät uudistamisajatuksiaan tuoda esiin.
Näitäkö meidän nyt sitten pitäisi äänestä, ei kiitos, pysähtyneisyys ei voi meitä enää vähempää kiinnostaa!

Hannu Rainesto