Kapitalismi on orjuutta, jonka orja hyväksyy elämäkseen

Orjuutta ei voi mitata teollistamisen tasolla vaan tuotantosuhteilla, vaikka ne sivuavatkin tosiaan tuotantotavassa. Orjuus on ennen kaikkea suhde pääomaan, teollistamisen tehokkuus puolestaan määrittää kapitalismissa voiton maksimoinnin kehitysastetta.

Marx kirjoittaa; ””” Teollisen yhteiskunnan kehittyminen merkitsi suurta muutosta. Luontaistaloudesta siirryttiin lopullisesti vaihdantatalouteen ja suureen teollisen tuotannon kasvuun. Lisäksi syntyi uusi talousjärjestelmä, kapitalismi. Nämä muutokset merkitsivät palkkatyön yleistymistä ja muodostumista Ihmisten elämäntavan ja roolin keskeiseksi perustaksi.

Kapitalistisen tuotannon jatkuessa kehittyi työväenluokka, joka kasvatuksen, perintätavan ja tottumuksen vaikutuksesta pitää tämän tuotantotavan vaatimuksia itsestään selvinä luonnonlakeina. Kehittyneen kapitalistisen tuotannon järjestelmä murtaa kaiken vastuksen, alati muodostuvan suhteellisen liikaväestön pitää työn tarjonnan ja kysynnän lain ja siis myös työpalkan pääoman lisäystarpeita vastaavilla raiteilla, taloudellisten suhteiden äänetön pakko saattaa lopullisesti työmiehen kapitalistin valtaan. (Marx 1974, 660) ”””

Tuota leikkeessä kuvattua tapahtumaa pitää tutkia myös hegemonia että heijastusteoria katsannoilla niin ymmärtää laajemmin koko vallitsevan vallan muodostaman vaikutusketjun. Dialektiikan lakien ja kategorioiden tuntemus myös syventää tätä ymmärrystä, saati jos ymmärtää luonnonlakien vastaavuuden niiden kanssa sekä tieteen filosofian yleisen rakennepuun.

Tätä kaikkea pitäisi opettaa meille kouluissa, vaan sepä kiertää kaukaa tämän sivistävän opin ja korvaa sen paskanjauhannalla ja uskonnolla.

Tieteenfilosofia on tärkeää, siksi pidän sitä esillä ja sitähän myös tuo mainitsemani dialektiikkakin on. Kuten tuossa kirjoituksessa mainitsin, on dialektiikan yhteys luonnontieteisiin selviö, joten sen ja heijastusteorian hömpäksi todistamien on isompi tehtävä kuin vain asian toteaminen. Jota useampi asialle kriittinen kuitenkin usein yrittää.
Teoria materian kyvystä heijastaa (tässä tapauksessa yhteiskunnallinen materia) ja meidän vasta heijastuksesta teoriaan edellyttää myös tämän teorian kumoamiseen pystyvää vastateoriaa, ja sitä ei näillä henkilöillä ole, syystä että sitä ei ole. Heijastusteoria kierretäänkin selityksin jotka johtavat pois teoriasta, ikään kuin kätkien sen kassakaappiin pois silmistä, pois mielestä. Marxilainen teoria on perustaltaan teoriaa siitä miten yhteiskunnallinen perusta heijastaa päällysrakenteensa, kapitalistinen tuotantotapa kapitalistisen yhteiskunnan kaikkine metkuineen ja lakiensa toteutuksineen, kuten nyt vaikkapa voiton maksimoinnin hegemonian. Kapitalistihan voisi olla toteuttamatta voiton maksimointia vaan ei tee sitä, aivan kuten punaista päin ei kävellä.

Käytännöllisessä (pragmaattisessa) mielessä, jos emme pystyisi vaikuttamaan tai vasta vaikuttamaan yhteiskunnalliseen heijastukseen, emme pystyisi myöskään vaikuttaan vallankumoukseen tai muuhun yhteiskunnalliseen kehitykseen. Heijastus ja vastaheijastus ovat heijastusta, vaikka pienimuotoisena. Orjalla on siis teoriassa mahdollisuus katkaista kahleensa, mutta käytännössä juurikaan ei.

Tässä heijastusteoria soveltava esimerkki kansantaloustieteen piiristä;
Marx kirjoittaa; ”””Toisaalta: Samat olosuhteet, jotka tuottavat kapitalistisen tuotannon perusedellytyksen  - palkkatyöväen luokan olemassaolon – aikaansaavat kaiken tavaratuotannon muuttumisen kapitalistiseksi tavaratuotannoksi.  Sitä mukaa kuin kapitalistinen tavaratuotanto kehittyy, se vaikuttaa pirstovasti ja hajottavasti tuotannon kaikkiin vanhempiin muotoihin...”””
Esimerkki kuvaa mielestäni hyvin sekä käytännöllistä että teoreettista heijastusta.

Hannu Rainesto
Punakaartien keskusjärjestö