Markus Jansson kirjoittaa; Koko systeemi, jonka nuo ovat vuosikymmenten saatossa luoneet

Jorma Nyberg kirjoittaa;

En voi käsittää ymmärtää..kun mielenterveyspotilaita tai vammaisia potilaita..puhun itse heistä asiakkaina, kokoajan kohdellaan kuin jätettä..huonommin ja huonommin.

Jos ihminen sairastaa esim. skitsofreeniaa..tästä ei juuri puhuta. Ihmisarvo heilläkin on. Mutta Mamuihin riittää voimavaroja..Miksi?! Olettamuksena olen vain tyhmä ääliö..joka ei siedä syrjintää..Onko tod yhteiskunta muuntautunut julmaksi..harmittaa Jormaa...

Markus Jansson kirjoittaa; Koko systeemi, jonka nuo ovat vuosikymmenten saatossa luoneet. Koko systeemi, usko mua, ei tämä ole mikään pieni tai yksittäinen tapaus. Kokoomus, SDP, Keskusta, Vihreät, Vasemmisto, kaikki. Syyttömiä ei ole. Kaikki tappelevat itselleen murusia toisten ja systeemin kustannuksella. Vaikutusvaltaa, ideologiaa, uusia ajatuksia ja suunnitelmia, mitä ikinä vain mahdollista. Sitten muutaman vuoden päästä taas uudet kuviot.

Vanhoja sairaaloita kunnostetaan verovaroilla, urakan saa hyväveliyritys. Sitten kun on sairaala kunnostettu, se myydään ja potilaat pistetään pihalle. Myyntihinta on tietenkin naurettavan alhainen ja ostajayritys joku toinen hyväveli. Sitten potilaita varten puuhataan avohoitoa tai hoitokoteja kun sairaalaa ei ole ja niille irtoaa luvat ja kaavoitukset ja rahoitukset hyvävelisysteemistä. Omistajat hyväveljiä. Paskimmassa tapauksessa kunta/sairaanhoitopiiri sitten ostaa palvelut samasta sairaalasta hyväveljeltä, jotka se itse tuotti aikoinaan itse. Veronmaksajilta kupataan rahat moneen kertaan ja potilaiden hoito kärsii.

Byrokratiaa byrokratian päälle, suojatyöpaikkoja hallintoon omille puoluejäsenille, täysi tietämättömyys alasta, täysi tietämättömyys tietotekniikan mahdollisuuksista ja muista (nekin varmaan diilattu hyvävelikauppoina firmoille). Byrokraatit päättävät pykälistä ja niiden käyttöönotoista ja tarkoituksista, vaikka eivät tajua mitään asioista. Eivät tajua, miten paljon lisätyötä se aiheuttaa sairaaloissa ja paljonko tulee lisää kustannuksia.

Alunperin systeemit olivatkin ihan järkeviä ja keveitä ja homma toimi. Mutta aina pikkuhiljaa on lisätty byrokratiaa sinne ja tänne. Ei koskaan vähennetty, vaan aina lisätty. Hyvävelisysteemi ja puolueuskollisuus kasvattaa sitä koko ajan. Jossain vaiheessa homma alkaa olla sitten jo niin paksu pullataikina, että paitsi että rahaa menee, niin muutokset tahmaantuvat, ovat sekavia, ristiriitaisia jne. Kaikilla portailla. Kaikkialla. Pikkuhiljaa. Ja mitä lähemmäs loppupäätä eli työn tekijöitä mennään, sitä enemmän kaikki se kertaantuu sinne.

Kapeakatseisuus, eli katsotaan yhtä budjettikautta: Säästetään paikasta X nyt, niin se on hyvä juttu, mutta jos paikkaan Y tulee sen seurauksena tuplasti kuluja, se ei ole niin paha juttu kun se tulee vasta ensi vuonna TAI se on sitten vaan "pakkomaksaa kun tuli tämmöinen kuluerä". Hyvänä esimerkkinä perusterveydenhuolto: Leikataan sieltä helvetisti vaan, niin katsos me "säästetään" nyt...sitten kun erikoissairaanhoidosta tulee moninkertainen kuluerä tämän seurauksena, niin "se nyt sitten vaan pitää maksaa, ei me voida muuta". Idioottimaisuutta ja välinpitämättömyyttä.

Lainsäädäntö on kanssa paljolti takana. Uusia lakeja kaikesta mahdollisesta tulee koko ajan ja pitäisi niistä pysyä perillä. Hoitajan hommissa pitäisi olla juristi samalla vielä kaiken muun lisäksi. Kaikki pitää muistaa pilkuntarkasti merkitä ja kirjata ja vahvistaa ja tiedoittaa ja kruksittaa. Joka perkeleen asiaan tarvitaan potilaan lupa ja joka kerta pitää selittää, miksi se lupa pitää pyytää. Terveen järjen käyttö on kokonaan mahdotonta.

Muutoksia tulee liikaa ja liian nopeasti. Ei ole pitkäjänteisyyttä missään. Ei yhtään missään.

Voisi tehdä kokeen, joka osoittaisi aika paljon. Laskettaisiin, paljonko pitäisi iskeä rahaa tiskiin per vuosi, jotta saataisiin vaikka jokaista x määrää potilasta kohden yksi hoitaja lisää töihin. Sitten iskettäisiin se summa rahaa terveydenhuoltoon ja katsottaisiin, miten monta hoitajaa on oikeasti palkattu lisää ja miten paljon rahasta on valunut kaikkialle muualle. Se selittäisi paljon. Oma veikkaukseni on, että maks 30% siitä rahasta päätyy hoitotyöhön saakka, vaikka miten sen pitäisi muka sinne mennä. Byrokratia, konsultit jne. syö sen lopun