Vallankumouksen käsittämisen yleisin virhe

Vallankumouksen käsittämisen yleisin virhe on luulla sitä subjektiiviseksi, mielialoista ja kokemuksista johtuvaksi. Näin käsittäminen on myös marxilaisuuden väärin ymmärtämistä. Tätä virhettä vaalii lähes koko maailman vasemmisto, mutta minua lukuunottamatta (valitettavasti tunnen olevani tässä melko yksin).

Minulle vallankumous on ehdottomasti ensisijaisesti objektiivinen, jota ainoastaan voidaan alkuvaiheessa vauhdittaa subjektiivisesti. Vallankumouksen ottaa lopuksi haltuunsa työväenluokka, siksi tuleekin osata erottaa vallankumouksen eri vaiheet ja siirtymät. Sekä käsittää kaiken tarkoitus, vallankumouksen lopulliset toteuttajat ja tunnistaa uuden vallan haltuunsa ottajat.

Prosessiajattelua, abstrahointia, erilaisten yhteiskunta/talous ja valtio-oppi metodien tuntemista, tulevaisuuden tutkimuksen menetelmien hallitsemista, strategia ymmärtämistä, tieteen yleistä metodiikkaa, nämä ovat vallankumoustaistelijan keskeisimmät työkalut, ei siis vallankumousromantiikkaa, se kuuluu taiteiden piiriin kuten rakkauden ja vihan kuvaaminen.

Vallankumoukset ovat välttämättömiä, siksi ne eivät ole myöskään subjektiivisia. Tämän todistaa tieteen vallankumouksen teoria, joka myös todistaa itsensä käytännöllä.
Simppeleitä asioita lopulta, mutta pakko opiskella esiin ja hallintaansa. Jos haluaa näitä miettiä, on oltava tässä määrätietoinen ja tinkimätön. Minulle nämä ovat maailman ja varmasti myös itseni hallitsemisen välineitä.

Hannu Rainesto