Sosialismiin siirtymisen ongelmasta

Pakkohan täältä on pois päästä, kapitalismin romahtamisen aikakausi on menoissa ja se kestää vielä pitkään, koska kansalla ei ole tahtoa eikä päämäärää, se on kuin lammaslauma jota pahanen rakkijoukko komentaa sinne tänne, kunhan se ei ratkaiseen ongelmaansa elää kurjuudessa.

Tosiasia jota emme pysty ohittamaan, oli siirtymä sosialismiin sitten millainen tahansa on että tuotantotavan on muututtava. Voimme kyllä äänestämällä siirtyä sosialismiin, kunhan 90% meistä äänestää siirtymän puolesta joka asettaa sosialismin kehittämisen tuotantotapa tavoitteeksi, eikä se harvainvaltainen 10% määrää armeijaa ja poliisia, kuten nyt on laita. Sosialismiin päästään myös väkivaltaisella vallankumouksella mikäli nujerramme omistavanluokan armeijan ja poliisin, ei tämä mahdottomuus ole, sillä onhan meitä moninkertainen määrä näihin tomppeleihin nähden. Mutta varma keino on ajelehtia siihen kapitalismin romahduksen kautta, hitaasti, paljon ruumiita tuottavasti ja vailla mitään suunnitelmaa, tämä onkin se menetelmä joka on vallalla ja jota tämä harvainvaltainen joukko ei pysty hallitseen.

Kolme keskeistä menetelmää siirtyä sosialismin rakentamisen tielle on tarjolla, kaksi jotka ovat tahdosta riippuvaisia ja yksi joka on joka tapauksessa edessä, hitaasti mutta varmasti. Sitten on vielä tämä yksi ongelma, jos emme pysty asetaan päämäärää tietoisesti anamme sen syntyä itsestään, ihan kuten nyt on tapahtumassa Somaliassa ja Libyassa, joissa molemmissa länsimailla on näppinsä myös pelissä, jotka näpit tosin herpaantuvat kapitalismin globaalissa romahduksessa. Tämän herpaantumisen tapahtuessa pitää olla joukko, jolla on teoria uudesta yhteikunnasta, tahto ja voima otta haltuunsa tilanne, jos tätä eiole, kestää sen syntyminen myös aikansa. Onneksemme meillä on tämä sitkeä ja ajatteleva porukka teorioineen, nämä kommunistit, heillä on kaikki vaadittavat ominaisuudet ja he myös osaavat käyttää niitä tilanteen tullessa.

Aivan kuten tieteellisessä teoreettisessa tieteen vallankumouksessa, myös yhteiskunnallisessa vallankumouksessa on sama kaava vallalla, uuden teorian on asetuttava vanhan teorian tilalle. Tämän on siten kumottava vanhan teorian vallitseva paradigma ja asetettava oma paradigma sen tialle. Tieteessä teemme sen teorianmuodostuksen kautta, hypoteesien, testien ja mallien kautta sopimalla, mutta yhteiskunnassa joudumme tähän jo tuossa edellä kuvatun kolmen prosessin kautta, riippuen siis täysin siitä, mikä on kansan henkinen tila tahtoa. Kommunisteilta ei tätä tahtoa puutu, mutta kansalla taasen ei ole teoriaa tahtonsa voimaksi, joten kansa ajelehtii uusi teoria kainalossaan osamatta siihen tarttua.
Ollemme hulluutemme vankeina ja uskomme että nuo valitut 200 päähullua ja se rikkaiden pieni vähemmistö ratkaisevat asiat puolestamme, mutta tosiassa he ovat ne entin itsensä julki haluavat, mutta vähiten mitään muutostarpeesta ymmärtämättömat. He menevät rakentamaamme luolaan piiloon sytyttämänsä sodan ajaksi. Vallankumouksen tehtävänä on huolehtia että he siellä myös tulevat pysymään!

Hannu Rainesto