Subjektiivisuus ohjaa paljon ns. demokratiaamme, mutta todellista tuotantotapa tason kehitystä ohjaa objektiivisuus

Uskon että lähes jokainen haluamme paremman, oikeudenmukaisemman maailman. Jäsennämme kuitenkin halumme erilailla, koska asetamme ajattelumme ja skenaario lähtökohtamme erilailla.

Moni haluaa että lähtökohta löytyy itsestämme, moni toinen taasen ratkaisee asian ulkoisemmilla voimilla.

Objektiivisuus vastaan subjektiivisuus, materialismi vastaan idealismi. Ensisijaisuus on selvä, sillä subjektiivisuus on aina toissijaista. Jos viemme tämän saman käytäntöön, nousee asiat vain tiettyyn järjestykseen ja jättää silloin subjektiivisen, idealistisen aina toissijaiseksi keinoksi hallita muutosta.

Lähimmäisen rakkaus on siis subjektiivinen halumme, kykymme, tekomme ja se voidaan sovittaa hyvin objektiivisen muutosvoiman joukkoon yhdeksi tekijäksi. Lähimmäisen rakkaus on henkilökohtainen panoksemme, suuret puheet mitä milloinkin lie, mutta se mikä ratkaisee paremman maailman voiton, on tietysti sen kyky voittaa huonompi maailman.

Saman voi ilmaista monella tapaa, myös tieteellisesti, vallankumouksellisesti, luokkatietoisesti, objektiivisen kautta tapahtuvaksi. Lähimmäisen rakkaus elämän kunnioittamin vievät maailmaa eteenpäin enemmän kuin suuret puheet.

Subjektiivisuus ohjaa paljon ns. demokratiaamme, mutta todellista tuotantotapa tason kehitystä ohjaa objektiivisuus.
Myönnän että subjektiivisilla asioilla ja käsityksillä on merkitystä, ehkäpä enemmän kuin osaan ymmärtää, enkä tietystikään halua tätä väheksyä saati estää. Haluan vain ymmärtää, mikä olisi lyhin ja tehokkain tapa ratkaista maailman ongelman ja se on mielestäni aina vallankumouksellinen.

Hannu Rainesto