Miksi kapitalistinen Suomi tarvitsee Hannu Rainestoa ja kaltaisiaan hallintoamme johtamaan, lue seuraava niin ymmärrät enemmän!
Hannu Rainesto, eduskuntavaaleissa no. 61 Satakunnanvaalipiiri.

 

Pääoma on meitä kaikkia varten!

Kapitalismin aikana talous tuottaa yksityistä rikkautta, sosialismin aikana yhteiskunnallista hyvinvointia ja näillä on dramaattinen, toisensa poissulkeva vastakkaisuus. Sillä ne eivät voi esiintyä koskaan yhtä aikaa kapitalistisen yksilökeskeisen voiton maksimoinnin ja sosialismiin kuuluvan yhteisölliseen hyvinvoinnin vastakkaisuuden vuoksi.

Marxin pääoman kiertokulun kaava ei ole ikuiseen kasvuun perustuva vaan ainoastaan yksityisomistuksen kulttuuriin perustuva taloudellisen arvolain kaava eli kapitalistisen arvolain kaava.
Kaava paljastaa miten parhaillaan toteutuva alenevan keskimääräisen voiton tendenssi johtaa kapitalismin umpikujaa ja pysähdykseen, tämä kehitys nyt on kalkkiviivoillaan, loppu on lähellä. Tämän seurauksena yksityisomistuksen kulttuurin eli tämän kapitalismin on pakko vaihtua, ja siksi on rakennettava uudet kaavat taloutta varten.

Tämä uusi kaava on rakennettava nyt, sillä ei ole niin että ensin kaadutaan ja sitten aletaan rakentaa. Teoriassa on niin että vanha teoria kaadetaan aina uudella teorialla, muuten vanha on edelleen voimassa. Tätä eivät kommunistimme tajua, vaikka kertovat olevansa dialektiikkoja. Aikatarkastelu on tärkeää!
Meillä on sosialismin ja kommunismin teoriat tiennäyttäjinä, mutta ne eivät ole valmiita selittään tyhjentävästi sitä uutta talouden toimeliaisuuden kaavaa, sitä kuinka taloutta voidaan pyörittää tuottavasti, ilman riistoa tulevassa yhteiskunnassa. Kestävän kehityksen marxilainen määrittely on paras ohje tähän tehtävään, asiaa pitänee siten lähestyä sen avulla.

Kestävä kehitys on marxilaisessa kaavassa seuraava; Ensin pitää turvata tasa-arvoinen, oikeudenmukainen elämä ihmisille, tämä määrittääkin jo tuotantokaavan sisällön meille; Kullekin tarpeidensa ja kullekin panoksensa mukaisesti, tärkeä ohje siis.
Kestävä kehitys tarkoittaa tuottaa välttämättömyystarvikkeet kaikille tasapuolisesti, mutta se ei poissulje tuotannon kehittämiseen varautumista ja panostamista, päinvastoin. Kyllä marxilainen talousfilosofia on yhtä dynaamista kuin kapitalistinen, se ei vain sisällä turhaa tuottamista vain yksityisen rikkauden luomiseksi.

Marxilainen tuotantofilosofia lähtee kestävän tuotteen tuottamisesti, ei kertakäyttöisen. Se on siten myös kierrätettävän, kesto tuotteen tuottamista. Tässä yhtälössä ei ole sijaa voitonmaksimoinnille, sillä ei yhteiskunta ole vain tavaratuotantoa, tavaratuotanto on vain yhteiskunnallisen olemisen toteuttamista ja kehittämistä varten. Mitä parempi tuotanto, sitä paremmin se toteuttaa yhteiskunnallista tarvetta, siksi tuotantotalous ei ole vailla vaatimusta tuottaa maksimissaan niin määrällisesti kuin laadullisesti.
Lähtökohtana marxilainen tuotantotalous on hyvinvoinnin tuottamista, ei yksityisen pääoman jonka se sulkee täysin pois tuotantoa vääristävänä, tuotantona yksityisen pääomavuoren luomisen vuoksi.

Hannu Rainesto