Laillistetun vallankaappauksen strategiaa

Nythän tiedämme, meillä on hallintomme luoma tapaus, joka teki vallankaappaamisen lailliseksi. hyödyntäkäämme tämä tilanne, sitä on meille nyt tarjottu. Hallintomme kehittämiseksi on toimittava enne kuin se tuhoaa meidät.
Tässä visioin eräitä tärkeitä seikkoja esiin, en siis kehota ketään mihinkään, kunhan tuon esille strategian suunnittelun huomioitavia, tärkeitä puolia.
Meiltä heti kysytään, miksi julkistaa tällaista ja vastaan että siksi, koska kansan tekemä vallankaappaus/kumous ei ole koskaan salainen. Kansa ei tarvitse sellaista, se yksinkertaisesti vain kävelee omistamiinsa paikkoihin ja valtaa ne omistajan ottein.

Ensikädessä, spontaanisti syntyvien vapaiden joukkojen, kaaderien ja punakaartien iskijöiden tulisi harjoitella, harjoitella ja harjoitella. Mutta liian usein nämä raukat kieltäytyvät juuri teorian ja käytännön harjoittelusta, kunhan uskotaan innostukseen, ja siksi homma menee toistuvasti pieleen. Innostus on hyvä asia, mutta vain jos se on hallittua.
Pieniä, tuntemattomia ja näkymättömiä anarkistisia ryhmiä, niitä kansa tarvitsee tämän laillisen vallankaappauksen/kumouksen synnyttämiseen ja puolustamiseen sillanpääaseman valtaamiseksi ja sen jälkeisen toiminnan hallitsemiseen.

Porvaristoamme ei pelota vallankaappaus, sehän ei mitenkään vaaranna heidän asemaansa, jonka vallankumous armotta tekee.

Iskuissakin pätee aina taktiikan ja strategian ymmärrys yli muun, vasta sen jälkeen voidaan toimia. Ensiksi suunnitellaan, harjoitellaan, simuloidaan ja vasta sitten toimitaan. Toiminnalla tulee olla aina selvä ymmärrettävä tavoite, josta ei ole epäselvyyttä yhdelläkään osallistujalla. Ajatellaan tapauksena, että Tampere talo olisi yllättäen ammuttu ilmaan sisältöineen päivineen, niin mitä sitten olisi tapahtunut. Verovaramme olisivat menneet poliisivoiminen moninkertaistamiseen ja meidän kyttäämiseemme, mutta jos asia olisi hallittu, olisi pitänyt ottaa tilanne laajasti haltuun ja alkaa toteuttaa ennalta laadittua strategiaa todellisen tavoitteen haltuun ottamiseksi.

Toiminnalle pitää aina olla selkeä määritelty tavoite, eikä se voi olla vain yksittäinen teko, vaikka se olisi kuinka hyvä teko tahansa. Sekoittaminen ja hämääminen ovat hyvää taktiikkaa, mutta eivät ne riitä strategiaksi.
Joskus pitää uhrata omiakin, voiton saavuttamiseksi. Ukrainan kurja oppositiokin osasi tämän paremmin ja saivat meidänkin hallinto paskiaisemme kannattaan laitonta tekoaan.

Etsikää ystävät se karismaattinen mutta osaava johtaja, jota haluatte seurata, niin pääsemme liikkeelle. Minä liityn kyllä hänen strategia suunnittelu organisaatioonsa, niin takaan järjen astuvan näihinkin kuvioihin ikuisen tyhjän nussimisen sijaan!

Esimerkki tapauksena Helsingin valtaaminen, aivan kuten strategianlaitoksemme myös asiaa tarkastelee; Vallankaappaus/kumous sulkee koko Kruununhaan, kantakaupungin ja Arkadian kolmena laajenevana, toisiinsa liittyvänä vyöhykkeenä, ei sieltä livahda enää isompikaan rotta. Savustetaan ne ulos koloistaan ja annetaan barrikadien rakennus lapio käteen. Metro tunnelit on helppo eliminoida, ja niihin johtavat tiet ovat silloin kerrasta poikki...

Mutta tavoitehan ei ole suinkaan vain kantakaupungin valtaaminen vaan vallankaappauksen/kumouksen voittaminen, joten tehtävä on isompi kuin heti uskotaan. Toivo siitä että valtaus kumuloituu maakuntiin, on vain toivoa, se tilanne pitää hallita vaihtoehtoisine malleineen jo ennakkoon.
Rahalla vallankaappauksen ohjaaminen ei työväeltä onnistu, koska kansan tekemä itsensä kapitalismista vapauttava vallankaappaus/kumous ei saa kapitalistien kannatusta ja rahoitusta, kuten Ukrainan ja Syyrian oppositio sai. Kansan tulee motivoitua huonosta kohtelustaan ja jo pelkkä kurjistuminen takaa tämän motiivin kasvun. Tässä pitää siten olla viisas, kun käynnistää toimintaa, jotta se myös kumuloituu tarkoitetulla tavalla.

Hannu Rainesto
Punakaartien keskusjärjestö